Näkymätön nainen

Mitä puen päälleni, täytyy olla kodikasta ja mieluista. En perusta sitä vertailulle ja näkymisellä. Mieluiten olen vieraassa joukossa mahdollisimman huomaamaton. Siksi pidän eri asuja kotosalla ja kyläillessä, kuin marketeissa ja virastoissa. Silti se ei ole mikään salaisuus, en vain välitä kiinnittää kenenkään huomiota ulkoisilla asioilla.

Monet haluavat tulla huomatuksi ja toiset piiloutuvat joukon tumman keskelle. Toisiin vertailu saa ihmiset uhraamaan trendikkäisiin muotivaatteisiiin. jommasta kummasta syystä. Minusta on mukavaa katsella ihmisiä niin, etteivät he tiedä minusta mitään. Kun löydän jonkun kiinnostavan persoonan, tulen vasta ilmi itsenäni. Silloin sallin toisten tutustua itseeni.

En jaksa kuunnella tavallisia julkkisuutisia ja tyhjänpäiväisiä puheenaiheita, joita monet paapattavat alituiseen. Mieluummin vaikenen ja hoidan omat asiani, missä kuljenkin. Jos avaan suuni, ihmiset hyppivät seinille asioista, jotka ovat minusta mielenkiintoisia. Siksi kirjoitan blogistaniaan monenmoista ja nyt esittelen ystäväni ideasta vaihtoehtoista vaatekertaani komerojeni kätköistä blogillani Matka menneisyyteen. Huuthittoon farkut!

Itsenäinen olo

Juhlikaamme myös jokaisen omaa itsenäisyyttä. Hyvää itsepäisyyspäivää kaikille, sillä toisinaan sitäkin tarvitaan, jos haluaa olla itsenäinen.

Onko itsenäisyys riippumattomuutta? Mielestäni se voi olla myös riippuvuutta, mutta omaa tahtoa noudattaen. Myös valinnassa kenestä on riippuvainen. Muuten toisesta tulee riippakivi ja kuka sellainen haluaisi olla? Itsenäisyys on myös vakautta pysyä niissä kannoissa, jotka on kantapäänkautta oppinut. Silloin se voi tuntua itsepäisyydeltä, mikä ei väistämättä aina ole huono ominaisuus.

Usein itsenäisyys kuulostaa ihmisen kohdalla omapäisyydeltä - ailahtelevalta ja lähelleen päästämättömältä. Silloin se on mielestäni käsitetty väärin. Itsenäistä ihmistä ei kaikki ulkoiset tai mahdollisesti sisäisetkään tuulenpuuskat horjuta. Onko se silloin ei ole taipumattomuutta tai joustamattomuutta? Omasta tahdostaan saa taipua vaikka maahan saakka, muttei tahdonvastaisesti. Määrittelisinkin että itsenäinen ihminen ei toimi itseään vastaan, vai mitä?

Usein ujuttaudumme toisten ihmisten pääkopan sisään olettamuksissamme. Sitten omatunto kolkuttaa, jos emme noudata toisen tahtoa, toiveita, tarpeita. Mutta väitän, että sellainen käy luonnostaan, kun tuntee omat rajansa, halunsa, intohimonsa ym. ja arvostaa itseään. Ei toinen ole tärkeämpi toista eikä sen vähäpätöisempi ole itsekään tarpeineen ja toiveineen.