Majatalo

Muutos kodissa

2011-06-30T22:25:00.000-07:00

Heräsin viideltä jo aamukahville. Minnuli nukkuu tuossa lattialla, mutta muita vieraita ei majatalossani nyt ole. Kesäiltaisin kokoontuu luonani väkeä ja näin aamuisin on aikaa kirjoitella. Lauantait oon tänä kesänä omistettu puutarhajameille, joissa soi kitara ja omatekoiset laulut. Ystäväpiirissäni on niiden tekijöitä monta ja itsekin sanoitan aika ajoin.

Kirjoittelin juuri blogilleni Matka menneisyyteen sarjaa perinteisistä syömätavoista. Tällainen katoava kansanperinne on hyvä siirtää sukupolvien tietoon. Itse olen maaseudulta kotoisin ja elämäni varrella nähnyt kodissani koko teknisen kehityksen tulon arkiseen suomalaiseen elämään. Lapsuudessani toiletin sijasta oli pihan perällä kaksipaikkainen puusee-tönö. Jääkaapin virkaa toimitti puoliksi kaivoveteen laskettu ämpäri. Talo lämmitettiin puilla.

Muistan miten äitini vastusti jääkaapin ostoa turhana isona rahanhaaskauksena. Nuukia oltiin periaatteessa, sillä pulavuodet oli nähty. Isä kävi kaukana pyörällä töissä ja töitä tehtiin lauantaisinkin. Äidillä oli kasvimaata kasvihuoneineen, jotka tuottivat tomaattia ja kurkkua. Torilla myytiin myös porkkanoita, punajuuria, lanttuja, nauriita, herneitä, salaattia, kukka- ja keräkaalia. Kanalan munat myytiin lähimpään kauppaan. Kissaa lukuunottamatta muita kotieläimiä ei ollut ja kissallakin oli oma tärkeä tehtävänsä hiirikannan kurissapitämiseksi. Maito haettiin mummolasta, jossa viljeltiin myös vilja. Vieläkö ihmiset erottavat ohran, vehnän ja rukiin toisistaan tähkäpäinä. Kaura on helppo tunnistaa.

Niin sitten puusee pistettiin nurin ja vedettiin vesijohto sisään. Tuli suihku ja pytty keittiönnurkkaan, josta hajoitettiin puuhella. Samoin tuhottiin kauniit kaakeliuunit ja öljykamina lämmitti koko mökin. Ensimmäinen matkantekoväline oli hinnan vuoksi moottoripyörä, mutta lapsiluvun kasvaessa piti hankkia auto. Vanha Singer vaihtui ompelukoneeseen ja koska se oli kone, sitä opetteli käyttämään vain isä. Niin se pikku-Marjan maailma muuttui.

Vieläkin elän osittain luonnonläheisesti. Olen keräillyt alkukesästä teeyrttejä ja loppukesästä marjoja. Puutkin tuottavat satoa pihassa. Osaan hillota ja mehustaa. En osta ulkomaalaisia omenoita enkä juuri vihanneksiaakaan kuin kotimaisia. Sairastellessani tosin paljon tulee syötyä nykyään valmisruokia, muttei ennen. Ns. eläväravintokin on tuttua ituineen ja versoineen. Sellaisten kasvatus sopii mielestäni ravintolisäksi kevättalvella. Tosin on minulla heikkouksiakin: banaanit, kahvi ja joskus suklaa, vaikka kannatan sitä, että jokainen viljelisi omat ruokansa vaihdantatalousperiaatteella omalla palstallaan, myös kehitysmaissa. Ruokaa ei tarvitsisi kuljetella maasta toiseen. Nykyään pystyy Suomessa jo kasvattamaan joitakin persikkapuu - ja viinirypälelajikkeitakin.

Kirjoittamisen tila

2011-06-14T00:43:00.000-07:00

Sateisena päivänä ehdin olla muutman tunnin itsekseni. Ei silti etteivätkö vierailijat Majatalossa olisi tervetulleita edelleen ja jami-iltapäivät porukalla tosi mukavia. Haluaisin kirjoittaa nyt kirjoittamisesta.

Ilmoitin keskittyväni kirjoittamiseeni taannoin keväällä ja sen teinkin, koska täällä oli hiljaisempaa. Vetäydyin blogeiltanikin ja kirjoitin toki paljon. Mutta törmäsin siihen vaaraan, että minut leimattaisiin yrittäjäksi, jos julkaisisin kaiken. Se ei näet yhteen teokseen mahdu.

Miksi kirjoitan fantasiaa. En sukella toisiin maailmoihin vaan käytän mieluummin omaa mielikuvitustani itseni ja muiden viihdyttämiseen TV:n sijasta. Kuitenkin silloinkin teksteissäni voi olla totta toinen puoli. En elä fantasioissa, vaan saan siitä arkeeni vaihtelua. Monet haluavat nykyään huvikseen kuvitella ennen muinoin olleen noitia ja vaikkapa lohikäärmeitä. Potterit ja tarut vievät joitakin mukanaan. Arjen realiteetit kyllästyttävät.

Haluan luoda kauneutta. TV:n ja kirjojen sijasta voi toisinaan huvitella kuvittelemalla ja kirjoittamalla itse. Todellisuus ei sekoitu mielikuvitukseen. Kollektiivisessa tajunnassamme on valtava arkkityyppien maailma. Ammennan asioita sieltä.

Elämässäni on kolme osa-aluetta. Arkiset työt ja tutut pienet ympyrat siinä luovat vahvan perustan. Filosofiset syvälliset keskustelut vierailijoiden kanssa ovat antoisia, vaikka joudun aina huomioimaan toisen maailmankuvan ja rajaamaan kantojani sen mukaan puheissani.

Sitten on luovuus. Ajattelen vähän, vielä vähemmän kuvittelen, mutta tuottaessani tekstiä voin alistaa mielikuvitukseni palvelemaan jotain saamaani ideaa tarinasta. Se on tilana vain keskittymistä ja työtä, ei haahuilua ja lentelyä kuvitelmissa. Halusin oikaista tällaiset käsitykset.

Helluntaihelteitä

2011-06-12T03:06:00.000-07:00

Havun ja varpujen sulattamossa

käyskennellessä

paahtuvan heinän raavittavana

ovat askeleet

lähempänä maata kuin koskaan

Saran varrella

aamukasteisista heinistä

jäävät pisarat sandaaleihin,

miten tukassa paahtaa aurinko

jalkojen viiletessä

Hyppy yli hyönteisten elävöittämän veden

helmoja nostaen,

harppaavan jalan alla vilahtaa oja

Puut huokuvat

kuumaa päivää, liikkumattomia oksistoja

Luonnollisissa helmoissa

2011-06-05T11:43:00.000-07:00

Porukkaa kerääntyy puutarhaani kesäillan viettoon. Omatekoinen musiikki tahdittaa tunnelmaa. Ylimmässä kuvassa ystävä suoraan Mexicosta. Meksikolainen tanssijatar suoraan Suomesta. Illan ehtoinen emäntä ennenaikaisesti juhannushelmoissaan. Sekä hyvää jamittelua...

Luomisen jalanjäljissä

2011-05-30T06:01:00.000-07:00

Kiitos tunnustuksesta Aikatherine. Tähän kuvaan liittyy myös haaste. 8 asiaa pitäisi kertoa itsestä. Otan vastaan ja kuten asiaan kuuluu, jaan sen 8 bloggaajalle eteenpäin.

1 Olin yksinäinen lapsi, kuopus, kun veli ja sisko olivat silloin jo isoja syntyessäni. Äitikään ei enää oikein jaksanut iltatähteään. Usein valitinkin seuran ja tekemisen puutetta. Jo 4 -vuotiasta äiti käski piirtämään. Muuta vastausta en koskaan saanut, joten minä piirsin ja piirsin. Kun näytin tekoseni äidille, hän sanoi "hyvä".

2 Äiti ei halunnut opettaa minua lukemaan ennen koulua, ettei heti alkuunsa sen käyntiin kyllästyisi. Väkisinkin opin tavaamaan jo sitä ennen ja koulu oli helppoa. Sitten tuli pian kirjastokäynnit ja siellä olinkin vakituinen vieras. Viisikkoja ahmin muutaman, kun jo aloin kirjoittamaan kirjaa: lasten seikkailukertomusta aina kesäloman alussa. Ne jäivät silloin vielä joka kesä kesken, mutta aineeni olivat opettajan mielestä huikeita, joten kymmejä tippui.

3 Sitten putkahti ilmoille kynästäni ensimmäinen runo. 12-vuotias kun oli, niin niitä jo ihmeteltiin ja voitin kaikki koulun kilpailut. Jotenkin en itse tosin osannut silloin vielä arvostaa tuota Luojan lahjaa. Itsetunto oli heppoinen, kuten murkuilla muutenkin. Eikä kehuja tullut, muuta kuin äidin sanat "hyvä", tein niin tai näin. Oma töideni arviointi on vieläkin vaihtelevan oikukasta, en aina oikein luota tuotoksiini.

4 Toivoin pääseväni myös baletti-,piano- ja ratsastus tunneille, vaan duunarin jälkikasvu ei kuulemma sellaisia harrastanut tuohon maailman aikaan. Joten siihen tuli "ei". Koulun kitkerä voimistelunopettaja toisinaan piti meillä modernia tanssia. Sekin veti minua puoleensa. Jatkoin sitä vielä opiskeluaikoina. Sekä muitakin tanssilajeja vähitellen. Parhaiten sujui itämainen tanssi.

5 Yhä vuolaampana opiskeluaikoina virtasi luovuus kaikenlaisia kanavia pitkin. Hyvin vähän sain mitään ohjeita ja koulutusta, mutta vaikutteita kylläkin. Kokeilin eri tyylejä, mutta omani löysin vasta 30 vuotta myöhemmin. Välissä oli 15 vuoden tauko.

6 Kaikki oli tyrehdyksissä: tanssi, laulu, maalaus, piirustus, runot ja muu kirjoittaminen. Olin ammatissa jo ja kouluttauduin siinä erittäin pitkälle. Olin äitinä pojalleni. Olin hyvin urasuuntautunut ihminen. Jopa nautin työstäni. Lieneekö se harvinaista? Sitäkin karumpi kokemus oli sairastuminen vakavasti. Menetin nousujohteisen urani.

7 Heti ei suinkaan alkanut luovuus taas kukkimaan pitkän tauon jälkeen, mutta kuntoutuksessa kannustettiin tekemään kaikenlaista, myös kirjoittamaan ja maalaamaan. Kädenjälki piirroksissa ja kynänjälki teksteissä oli tosin aivan ruosteessa. Mutta jotakin kypsymistä tapahtui. Opettelen edelleen värien käyttöä, jotta saan ideani paperille. Tykkään maalata myös sanoilla. Tärkeintä on kuitenkin, että elämässä on taas tilaa inspiraatiolle.

8 Olen siis monitaiteellisesti suuntautunut. Ja tanssillekin alkaa vartalo antaa taas yhä paremmin myöten. Olenkohan luomassa uutta uraa?

9 Olemassaolon syytä

2011-03-01T09:10:00.001-08:00

Kirjoitan vain omasta puolestani, mitä itsessäni arvostan, koska minulta pyydettiin edellisen kirjoituksen pohjalta tätä.

MYÖTÄTUNTO Säälini on suuri kaikkia kärsiviä kohtaan maailmassa. Ehkä minulla on jonkinlainen Neitsyt Maria kompleksi. En sallisi kenellekään yhtään mitään huonoa osaa tai tuskaa, koska ne ovat turhia. En usko karmaan, se olisi liian julmaa maailman lapsille. Ja lapsia me kaikki olemme olleet - Ja edelleen kehityksessämme olemme kosmisia lapsia vasta.

LUOVUUS Olen löytänyt luovuuteni lähteen. Joskus se pulppuaa, joskus ei. Omaan elämääni mielekkyyttä tuo tämä lahja Luojaltani. Nykyään jo haluaisin, etteivät kirjoitukseni ja piirrokseni jäisi vain pöytälaatikkooni. Inspiraatio on ihanaa.

LÄSNÄOLO Aikoinaan kun kelasin mielessäni paljon, elämäni oli hakoteillä. Olen luopumassa kokonaan ajattelusta ja annan elämän kuljettaa minua niin kuin se tekee omista ennakkopäätöksistäni riippumatta. En ajattele enää, vaan toimin läsnäolevan hetken tarpeen mukaan enimmäkseen. Tilani on nyt paljon parempi.

MINUUS Vaikka en kuulu mihinkään uskontokuntaan, koen olevani sielu enkä lähinnä aivot. 50-vuotta itseeni tutustumista on tuottanut tulosta: erotan jo pohtivan mielen, egon ja tosi-itseni, josta toki elämänkokemukset ovat tuoneet eri puolia esiin. Olen itse tuo yliminä ja samaistuin vain mieleeni ja tapahtumiin elämäni varrella. En siis ole sama kuin henkilöhistoriani, en edes se, mitä muut pitävät persoonanani.

VAPAUS Maapallo on paha paikka kaikenpuolisen kärsimyksen tyyssijana. Odotan vapautumistani maan kahleista, mutten mitään nirvana-tilaa. Toivonani on päästä takaisin sinne, josta olemme tänne maapallolle istutetut ankeampaan tilaan. Automaattikirjoitus, avatut muistot tätä elämää kauemmas sekä mediaaliset kokemukset ovat valaisseet minulle todellisuuden parempaa puolta. Maapallo ei ole minulle enää "koti", kun muistan muuta.

OLEMASSAOLONI ei riipu siitä, olenko tietoinen, unessa vai hereillä. Voisin kokea suurta olemassaolon riemua jopa. Vaan tämän elämän ankeus ja vastoinkäymiset ovat vetäneet veronsa. Tämä elämä ei ole sama asia kuin olla luotuna olemassaolevaksi. Elämä ei ala vauvasta. Tilan vaihdos vain pyyhkii muistin, ikään kuin.

RAKKAUS ei ole astunut elämääni tavallisessa mielessä. Mutta tiedän minulla olevan rinnakkaisessa todellisuudessa parisielu, oma mies. Muistan jakaneeni hänen kanssaan kehitysaikoja ja meillä on ennen ollut myös lapsia. Muistan hänet monella tapaa. Samoin alkuperäisen perheeni. Toivo päästä jälleen yhteen jakamaan jäljellä oleva ikuisuus tuo elämänhalua paljon.

YSTÄVYYS Arvostan suuresti ystävyyttä, joka ei pienestä kariudu. Ihastukset kaatuvat tunteiden laimenemiseen, mutta sielujen sympatia on kestävää. Jakaudemme kosmiselta alkuperältämme erilaisiin heimokuntiin, jotka eivät noudata maantieteellisiä rajoja. Sukulaissielujen, sielunveljien ja sielunsisarten löytäminen tuntuu niin hyvältä. Myös fyysistä läheisyyttä voi olla heidän kanssaan.

SAMAISTUMISKYKY Jonkin verran minulla on tilannetajua ja samaistumiskykyä. En laita itseäni aina muiden edelle. Tietenkin huolehdin myös omista aioistani, mutta minulle on ilo, ei murhe, auttaa muita. Antaminen ja auttaminen tuovat itselle ainaisen "joulumielen". Lahjoittaminen on minusta kivempaa kuin saaminen. Näin on ollut aina.

7 kuolemansyntiä

2011-01-27T07:27:00.000-08:00

Aikatherine julkaisi itsestään 7 faktaa ja antoi haasteen eteenpäin lukijoilleen. Tämänpä haasteen otakin vastaan, mutta kerron mikä minua joskus itsessäni on rassannut, jotten kehuskelisi liikaa. Siis itsekritiikkiäni nyt:

1 PELKO - Olen luonteeltani ollut liian arka. Vain kovat kokemukset ovat saaneet minut karaistumaan. Yksi mitä en oikein kestä, on toisen ärtymys. Olen silloin vähän säikky, vaikka selviän useinmiten kuuntelemalla kiukkuisen ihmisen kannan myös. Mutta hieman aina silloin pelästyn enkä osaa vastata samalla mitalla koskaan. Haluaisin osata rohkeammin tuota kantani itsekin esiin. Mutta lapsuuteni takia on minussa vielä nämä reaktiomallit arkuuteen olemassa.

2 YLIMIELISYYS - Sisälläni nostaa joskus ylimielisyys päätään. Koen monet ihmiset minua pienemmiksi ja ymmärtämättömiksi. En anna itseni ottaa siitä mitään kiksejä. Vartioin hieman tätä puolta persoonassani. Toki minullakin on inhimillisiä heikkouksia ja ymmärtämättömyyttä, keskenkasvuisuutta kuten sanoisin.

3 EPÄKÄYTÄNNÖLLISYYS - Olen niin perinjuurin boheemi, että asetan kaiken luovuuden ja ihmissuhteet käytännöllisen siivouksen ja järjestyksenpidon edelle. Toisaalta olen kyllä nopea saamaan siivoa aikaiseksi, mutta vain jos ei ole "parempaa"tekemistä. Toisaalta olen taitavampi saamaan aikaan keskeneräisiä monia projekteja asunnossani, vaikka työhän ei tekemällä lopu.

4 KILTTEYS Siitä olen oppimassa pois. Itselleen pitäisi olla yhtä hyvä kuin toisille. Ei pidä aina joustaa ja suvaita, vaan olen - vasta - oppimassa omien rajojen vetämistä. Hyvyys ei ole sitä, että on kiltti kiltti kiltti...

5 PANETTELU - Omia tunteitani selvittääkseni joudun tuon liian kiltteyden takia puhumaan ristiriitatilanteet ulkopuoliselle, kun sietokykyni ylittyy. Parempi toki olisi selvittää kaikki kohtaamalla heti, mutta arkuuskin vielä rajoittaa suoruuttani. En kuitenkaan ole niin pahansuopa, miltä saatan silloin kolmannesta henkilöstä kuullostaa. Henkiset taistelutilanteet pelon takia kasaavat liikaa ärtymystä sisääni ja joskus tarvitsen toki tuuletusta puhumalla ensin kolmannelle luottohenkilölle.

6 EPÄSÄÄNNÖLLISYYS Boheemiuteni takia mun on jonkinverran vaikea pysyä säännöllisessä viikkorytmissä liikuntoineen ja kotitöineen. Fyysinen kunnon kohottaminen kuuluu kuntoutukseeni sairaukseni vuoksi, mutta miten saisin sen päivittäiseksi. Tanssinkin vain silloin kun olen sillä tuulella ja ulkoilen vain kun sää on hyvä. Tämän asian kanssa on vielä paljon tekemistä. "Hereillä olo henkisesti" ei ole helppoa, jos fysiikka on liian heikko ja väsyttää.

7 LYHYTJÄNNITTEISYYS Olen aika vilkas niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, mutta sen kääntöpuoli on puute pitkäjänitteisyydestä. Olisi tarpeen joskus keskittyä ja syventyä yhteen asiaan viikoiksi. Kaipaan sitä, mutta täytän aikani ehkä turhankin monipuolisesti maalaamalla, opiskelemalla, askartelemalla kauniita juttuja, seuranpidolla ja "touhuamalla" kaikenlaista. Yliaktiivinen en ole, mutta ahkeruuteni kuluu kaikenlaisiin projektien paljouteen.

Tässä olen kuin riisuttuna, vaikka vielä on monta psykologista huntua jäljellä sieluni peittona. Aina en näe itsekään niiden kaikkien läpi sitä omakuvaa, jota peilaan arjestani.

Rahaton alue

2011-01-17T20:27:00.000-08:00

Hiljainen aamuyö majatalossa, vaan kukaan ei saa nukuttua. Kahvipannu on heittiössä jo tulella, vaikka on aamuviisi. Janea pelotti jonkun häiriökäyttäytyminen luonaan, ja hän tuli eilisiltana myöhään tänne turvaan. Häiriköt eivät majataloon ole koskaan reittiä löytäneet.

Nyt Jane yrittää pätkittäin nukuskella keittiön lattialla, mutta yövalvojat ramppaavat jääkaapillani. Kaikilla on rahatilanne niin tiukalla, että vähät ruokavarannot öisin hupenevat, kun päiväsaikaan sitten on vain puuroa, perunaa ja vähän särvintä. Tietenkin jokainen laittaa kassaan mitä on!

Majatalo on usein avuksi monelle. Ventovieraita tänne en ota, mutta jos vaikkapa tuttavapiirissä on tilapäisasunnon tarvetta, heti saa yöpyä pitempäänkin ja päivisin vietetään mukavaa aikaa, joskus näin öisinkin. :)

Tänne on majoittunut kuka mistäkin syystä: avioero, lähestymiskiellon odottelu, juoppo hakkaava isä, asunnottomaksi jääminen, seikkailun maku rutiineista, kiertolaisuus, kaupungimatkan pituus vanhukselle, työttömyys ja työn etsintä. Ja juhlien jälkeen nukkuu lattioilla useitakin ihmisiä. On ilo auttaa ihmisiä tässä maailman helvetissä.

Olen sitä mieltä, että elämä on useimmille aika hankala paikka usein, ei mikään jatkuvan riemun aihe todellakaan. Koska "maailma on paha paikka", ei sitä tarvitse omaltaosaltaan pahentaa. Hyvä jos voin osaltani jollekin avun antaa.

Majataloni saa usein vaate ja tavara - jopa huonekalu lahjoituksia. Niitä on antaa eteenpäinkin. Joskus ruokalisukkeetkin ovat tervetulleet. Rahakin olisi, koska se on aina kortilla. Juureksia tosin on aina kellarissa ja mehuja ja viinejä valmistelen jos saan talkooapua poimintaan: marja-aroniaa, viinimarjoja, omenoita ja päärynoitä on niin paljon, kuin vain jaksaa hillota. Räiskäleiden päällekin. Idut ja versot kasvavat keväisin ikkunalaudalla ja kesäisin vihannesten halpa-aikaan herkutellaan salaateilla. Marja-, omena- ja parperipiirakat maistuvat. Talvi on juurespatojen ja perunavuokien aikaa sekä uunipuurojen. Ei se niin ankeaa ole - lähes rahaton talous.

Näkymätön nainen

2010-12-08T12:20:00.000-08:00

Mitä puen päälleni, täytyy olla kodikasta ja mieluista. En perusta sitä vertailulle ja näkymisellä. Mieluiten olen vieraassa joukossa mahdollisimman huomaamaton. Siksi pidän eri asuja kotosalla ja kyläillessä, kuin marketeissa ja virastoissa. Silti se ei ole mikään salaisuus, en vain välitä kiinnittää kenenkään huomiota ulkoisilla asioilla.

Monet haluavat tulla huomatuksi ja toiset piiloutuvat joukon tumman keskelle. Toisiin vertailu saa ihmiset uhraamaan trendikkäisiin muotivaatteisiiin. jommasta kummasta syystä. Minusta on mukavaa katsella ihmisiä niin, etteivät he tiedä minusta mitään. Kun löydän jonkun kiinnostavan persoonan, tulen vasta ilmi itsenäni. Silloin sallin toisten tutustua itseeni.

En jaksa kuunnella tavallisia julkkisuutisia ja tyhjänpäiväisiä puheenaiheita, joita monet paapattavat alituiseen. Mieluummin vaikenen ja hoidan omat asiani, missä kuljenkin. Jos avaan suuni, ihmiset hyppivät seinille asioista, jotka ovat minusta mielenkiintoisia. Siksi kirjoitan blogistaniaan monenmoista ja nyt esittelen ystäväni ideasta vaihtoehtoista vaatekertaani komerojeni kätköistä blogillani Matka menneisyyteen. Huuthittoon farkut!

Itsenäinen olo

2010-12-06T08:12:00.000-08:00

Juhlikaamme myös jokaisen omaa itsenäisyyttä. Hyvää itsepäisyyspäivää kaikille, sillä toisinaan sitäkin tarvitaan, jos haluaa olla itsenäinen.

Onko itsenäisyys riippumattomuutta? Mielestäni se voi olla myös riippuvuutta, mutta omaa tahtoa noudattaen. Myös valinnassa kenestä on riippuvainen. Muuten toisesta tulee riippakivi ja kuka sellainen haluaisi olla? Itsenäisyys on myös vakautta pysyä niissä kannoissa, jotka on kantapäänkautta oppinut. Silloin se voi tuntua itsepäisyydeltä, mikä ei väistämättä aina ole huono ominaisuus.

Usein itsenäisyys kuulostaa ihmisen kohdalla omapäisyydeltä - ailahtelevalta ja lähelleen päästämättömältä. Silloin se on mielestäni käsitetty väärin. Itsenäistä ihmistä ei kaikki ulkoiset tai mahdollisesti sisäisetkään tuulenpuuskat horjuta. Onko se silloin ei ole taipumattomuutta tai joustamattomuutta? Omasta tahdostaan saa taipua vaikka maahan saakka, muttei tahdonvastaisesti. Määrittelisinkin että itsenäinen ihminen ei toimi itseään vastaan, vai mitä?

Usein ujuttaudumme toisten ihmisten pääkopan sisään olettamuksissamme. Sitten omatunto kolkuttaa, jos emme noudata toisen tahtoa, toiveita, tarpeita. Mutta väitän, että sellainen käy luonnostaan, kun tuntee omat rajansa, halunsa, intohimonsa ym. ja arvostaa itseään. Ei toinen ole tärkeämpi toista eikä sen vähäpätöisempi ole itsekään tarpeineen ja toiveineen.

Majatalossa tanssittiin!

2010-11-27T07:01:00.001-08:00

Majatalossani oli tanssi-ilta ja mahtava meininki, kun tulin naisen ikään! Pienellä porukalla, Sara, Victor, Button ja Rubert ja tietenkin minä itse saimme aikaan ikimuistettavan tunnelman. Onnittelulauluja laulettiin monenmoisia. Oltiin vapautuneita tanssiessa ja kaikki halailivat kaikkia! Meno oli kansainvälistä: Venäjältä, Lontoosta, Suomesta sekä muuten vaan Saksaa kierrellyt Button ja Sara Kuuban matkaaja. Kielet sekoittuivat ja joskus olivat ihan solmussa. Niin muuten tanssijatkin välillä. Kannat katossa ja tunnelma taivaista!

Poluilla

2010-11-24T07:17:00.000-08:00

Meditaatio on hyödyllinen keino tajuta, ettei itse ole sama kuin ajatuksensa. Vaikka sellaisia pyörii päässä, eivät ne ole minä, eivät varsinaisesti edes minun. Ne ovat arkista mielen hölötystä, ehkäpä aivojen harmaan massan tuottamaa, ehkä kehon, jota kutsun tapaolennoksi, omaa pulputusta. Meditaatiossa voi hyvin huomata, miten itsepäistä se höpötys pään sisällä on. Ja kun niitä ei ole, vielä itse olet!

Olen varsinaisesti kulkenut erilaisen tien kuin ahkeran säännöllisen meditaation. Se alkoi budolajien harrastamisesta. Aikanaan 1980-luvulla tajusin, miten paljon helpompaa liikkeen virrassa on toimia, kun ensin tyhjentää päänsä ajattelusta. Olen kokenut, miten silloin älykkyys kohoaa, vireystila samoin ja toiminnasta tulee tarkoituksenmukaista, jos ei kelaa tilanteita etukäteen ollenkaan. Tilanteeseen, oli kysymys sitten budoharjoituksesta tai arkielämästä, mennään ennakoimatta, valmiina, vastarinnatta, asenteitta, odotuksitta, mutta toimien. Siinä ei tarvita ajattelua eikä sitä taistelutilanteessa ehdi tekemäänkään.

Nykyään ajattelenkin ja kelaan mielessäni asioita aika vähän, hissukseen tietysti jotain joskus. Se ei ole kovin tarpeellista. Jos tilanne on minulle epäselvä, kirjoitan lähinnä siitä, miten toimia toisin seuraavassa hetkessä, tai tiedustelen toiselta, olenko jossain väärässä käsityksessä hänestä. Sekin on minulla joskus vieläkin tarpeen. Vuoden 2008 olin hyvin läsnäoleva koko ajan enkä kelannut yhtään mitään. Pää siis aivan tyhjänä puhuin, liikuin ja toimin monella tapaa koko vuoden. Ennakkosuunnitelmat usein estävät olemasta täysin tilanteen tasalla.

Minulla ei ole mitään uskonnollista perustaa, vain käytännön zen. Kirjoitan koska ystäväni Itkupillikin kirjoittaa meditaatiokokemuksistaan Kyynelkanavassa. Sieltä voitte lukea käytännön näkulmaa meditaatioon juttusarjana. Tämä oma tekstini voi tuntua uskomattomalta. Luullaan yleisesti, että ihminen ei voi toimia ajattelematta. Liiallinen kelaaminen päässään on itse asiassa valtava rasitus huomiokyvyllemme ja siksikin on vaikea olla läsnä nykyhetkessä, vai mitä Itkupilli?. Meditaatio on hyvä keino huomata, ettei omia ajatuksiaan tarvitse ottaa niin vakavasti! :)

Soppa, kakku vai puuro?

2010-11-19T07:09:00.001-08:00

Sairastuin taas viikko sitten. Joskus pelkään tukehtuvani tähän tautiin.Tämä kohtaus tuli väärästä lääkityksestä. Allerginen reaktio johtuu kai siitä. En koskaan voi tietää, koska tulee lähdön aika.

Elämän reseptini on se, mitä itse nyt kaipaisin.

- ripaus luottamusta

- hellyyttä hyvin paljon

- läheisen läsnäoloa

- kukkurakaupalla terveyttä

- intoa elää

- vähemmän lääkäreiden touhuja,

enemmän ihmisten apua

- pelottomuutta

Ripaus luottamusta lisätään elämään itseensä. Samoin mausteeksi

hellyyttä ja lohdutusta sopivasti yhtäaikaa ammennettuna.

Läheisyys ei ole koskaan pahaksi ja sitä voi saada vain toisilta ihmisiltä.

Joskus tuntuu, että he sysäävät auttamishaluttomina kaikken avun antamisen niille, jotka virkansa puolesta sitä tunteettomasti tekeville. Silloin voin tuntea itseni täysin hylätyksi.

Terveys on kaiken muun toiminnan ja elämänedellytysten perusta, mutta elämän täytyy myös maistua jollekin. Joten nyt ei olla keittämässä soppaa eikä puuroa. Koristellaampa tämä henkilökohtainen kakkuni uskalluksen kermalla ja elämänhalun kukkasin. Itse pidän eniten kiinnostuksen, inspiraation ja oivalluksen hedelmäkakusta, mutta nyt hyvät sanat ja toivon valaminen koristaisivat sitä kauneimmin.

Lopuksi liitetään kaikki ainekset yhteen herkullisesti höystettynä pelottomuudella elämää kohtaan! Tämä herkullinen resepti antaa enemmän elämänlaatua. Se sopii niin lapsille, aikuisille kuin vanhuksillekin, mutta sitä ei voi valmistaa yksin ilman toisia ihmisiä. Siinä niksi, jos se ei elämä ei suju yksinään. Kaakun kera elämä maistuu paremmalta, eikä soppa pahene tai puuro tymmi.

Tällä jutulla osallistun tällä kertaa Pakinaperjantain haasteeseen "elämän resepti".

Uuden aloittaminen

2010-11-01T15:02:00.000-07:00

Tietynlainen paikalleen pysähtyminen kuihduttaa minut. Elämässä riskienotto, epävarmuus ja seikkailun maku on virkistävää. "Arjen realiteetit" ovat toistuvia tapoja, mutta niissä kituu kuin janoinen kasvi ja nahistuu. Urautuminen ei sisällä uusiutumisen haastetta.

Olen päättänyt uusiutumisen ajasta ja irtiotosta tounnaisista kaavoistani. Uusiutumisen on oltava sekä sisäistä etä ulkoista, muuten se ei kanna. Sisustan itseäni uudelleen, en vain asuntoani, joka ei enää kodilta tunnu. Kotini olkoon maailmalla.

Alan jo pelätä, että vanhenen tähän loukkoon. Haluaisin omaisuuteni mahtuvan yhteen reppuun. On aika luopua ja jättää taakseen turvalliset ympyrät, samat kehät. Liftaan jokaisen ystäväni matkakööriin. PS: jos olet ystäväni, voit pyytää minua mukaan...

Tullakseni - mennäkseni?

2010-10-20T12:00:00.000-07:00

Kaarisilta odottelee palaamistani. On ollut vaikea sairastamiskausi yli vuoden. Palaan kuntoutukseen ensi kuussa. Yhteinen runokirja sen luovimpien asiakkaiden kanssa on valmisteilla. Teemme sen yhteyteen runonaytelmaa yhdessä, joka lähtee kiertueelle ensi vuoden alkupuolella. Vieläkin fysiikka tosin oireilee. Vakavan taudin syy ei tutkimuksissa selvinnyt. Aikaisemmastakin veritulpasta on vielä kuntouttamista.

Talo on tyhjillään. Vain minä sisällä. Jos nyt muutan remontin alta pois, minun ei tarvitse osallistua remonttikuluihin. Kangasalla on taiteilijalepokoti, kuuluisakin. Siellä muutaman kuukauden yöpyminen on tosi halpaa. Lähes kaikki Suomen taidealan edustajat ovat siellä lepäilleet. Sieltä vaan olisi tosi pitkä matka kuntoutukseen.

Itse en ole vielä virallisesti sen enempää taiteilija kuin kirjailija. Ensimmäinen kirjani ja tähän asti ainoa julkaisuni oli teos nimeltä Miten taiteilijaksi tullaan? Se oli elämäntapatutkimus aloittelevista kuvataiteilijoista Helenan kanssa. Jos jotain aihe kiinnostaa, sitä voi tiedustella kirjastojen varastosta jo.

Kirjoitan tätä nykyä yleensä päivittäin. Enimmäkseen novelleja, joskus yhä runojakin. Asiatekstejä tulee harvemmin kehiteltyä. Paljon parhaimpia piirroksia löytyy entisten Atlantis-lehtien kuvituksena.

Olen toistaiseksi jättänyt tauolle italian opiskelun. Alan taas tekemään käsitöitä ja maalaamaan Kaarisillan kuntoutuspaikasta. Kaikenlaista muutakin siellä tehdään. Pelataan, syödään, kahvitellaan, jutustellaan, rukoillaan tai ollaan rukoilematta, lauleskellaan, ulkoillaan, liikuntaa on muunkinlaista, lueskellaan omia tai toisten runoja ja kuunnellaan asiakkaiden sävellyksiä, etupäässä Hirun.

Olen saanut aikaiseksi entisten noin sadan runon lisäksi 3 vuodessa 300 runoa, 40 sanoitusta ja ennestään oli vain 12 laulun sanat. Laulut on säveltämisen alla Hirulla. Julkaisen ne joskus parina levynä. Ilmoittelen sitten siitä täällä. Novelleita on työnalla 20; + 6 valmiina; sekä muunlaista lähinnä historiallista lyhytproosaa.

Piirroksia 50 ja toiset samanverran maalauksia.Ihan vesiväreillä vaan ja peiteväreillä. Kaarisillassa tulemme pitämään ensi vuonna pari näyttelyä kirjastossa vaan. Niihin tulee muidenkin maalausryhmäläisten kuvia. Olen myös alkanut valokuvaamaan uudestaan pitkästä aikaa.

Kyllä julkaisen vielä paljon, mutta täytyy hioa kunnolla kaikki juttuni, omakustanteiden teko ei kiinnosta. Täällä blogistaniassa lukijoideni pienellä piirillä on tilaisuus ruotia ja kommentoida juttujani. Otan mielelläni palautetta vastaan kaikilta teiltä. Ettehän kopioi niitä!

HOMOJEN HEINIÄ!

2010-10-17T14:00:00.000-07:00

http://kopsista.blogspot.com/2010/10/tervehdyttava-homokeskustelu-jatkuu.html

Lukekaas tämä Arkiterapeutti KOPSin herkullinen teksti homokeskusteluista. Pappi vai pippi on uusi kirosana. Missähän tilanteessa sitä tulisi käyttää.

Uusvanha huumoripläjäys:

Suomalainen ottaa mieluummin vodkan jäillä

siinä, missä ruotsalainen ottaakin jätkän voilla!

Vanhat miehet

2010-10-14T18:05:00.000-07:00

Iltaisissa baareissaan he ryystävät kolmosolutta jonnekin juonteiden ja hakosänkiparran väliin.

Tuoppi painuu heidän partakarvojensa lomaan kuin kuusenkynttilät neulasia vasten joulun alla.

Vanhuuden rappio istuksii aina unenhilpeissä baareissa.

Kuivahkot kädet tärisevät kaikkien niiden mahdollisuuksien alla,jotka valittiin väärin. He istuvat iltaisissa lähiökapakoissaan joulunalusista juhannuspäiviin asti. Miten yksinäisiä he ovatkaan harmaan siilitukan ja parranalusten poimujen alla. Miten surulliseen hahmoon neiti AIKA pukeekaan ritarinsa!

Tällä tekstillä osallistun Runotorstain haasteeseen surulliset ritarit .. eiku BAARI. No tässä nyt on kuvausta kerrakseen ja lyhyesti vaan.

Kirjoitan kirjaa...

2010-10-14T06:26:00.000-07:00

UUSI projekti on meneillään. Menneiden aikojen sijasta - kuten blogillani paluuhistoriaan.blogspot.com - kirjoitankin paluun historiaan olevan tulevaisuudessa. Näin ihan kuin nykyajasta aika kääntyisi ja historia toteutuisi toiseen suuntaan.

Kirjoitan sellaisesta tulevaisuudesta jota itselleni toivoisin. Olen itse päähenkilönä, ei menneessä vaan tulevassa. Saas nähdä jos kaikki alkaakin toteutumaan minulle=) ...

Olen tuossa kirjassa linnassa=). Samat vanhemmat seuraavat elämästä elämään. Nain serkkuni, vaikka veljeni Jousia haluaisi minut. Mustasukkaisuutta, kateutta ja rikasta elämää.

Tuo sukukronikka kertoo romanttisesta ihan prinsessan elämästä, mutta suuri sota syttyy kuitenkin. Pääsin vasta kirjoittamaani kirjaa sen loppuun asti. Se sota kesti siinä tulevaisuusmaailmassa monta sukupolvea. Olen siis jälleensyntynyt monasti tulevaisuuteen uuden kirjani sivuille =)

Ei tämä mitään outoa hulluksitulemista ole. Kaikki kaipaavat historiaan. Siitä enemmän Perhosessa osoite: luonnonhenget.blogspot.com.

Onhan niitä paljon keskiaikamarkkinoita aikuisille, isojen puupurjelaivojen Tall Chips raising:ejä kaikille ja roolipeleja ritareineen nuorisolle. Kaikki haluavat historiaan ! Pois steriilit kerrostalot ja ahdistavat tehtaat. Värejä maailmaan muualtakin kuin huoneen nurkassa niitä räiskivästa TV:stä. T: Neitoperho =)

Talvinen kausi odottaa

2010-10-13T09:07:00.000-07:00

MARRASKUU

Kuolema kulkee yli kasvikunnan

Eläimet kiertyvät kerälle kuuran alle

Viivymme sisätiloissa

mielellämme

kynttilöitä sytytellen

Kodikas lämpöisyys muuttuu

silloin nautinnoksi

Kun pimeys ja kylmyys

avaruudesta

saavuttaa maan

JOULUKUU

Iloista odotusta - malttamatonta

Kanelin pullan ruokien tuoksua

Lumentulon odottelua ja pakastumista

Kalenteriluukkujenavaamista

-suklaanappeja

Lahjapapereiden rapinaa ovien takaa

Lasten nukkuessa joululahja- valvojaisia

Siloa sälää ripustellaan

Aletan kuulostella kopinaa eteisestä

Isähän sieltä tulee parta tutisten:

Tunteeko kukaan?

Perhe on muistanut toisiaan

antamisen ilolla!

Joulu täydellistyy aistien kautta

Kun on valmisteltu lasten juhlaa

ja kerrankin muistetaan myös

lasta itsessämme!

VUOSIEN KIERTO

2010-10-13T09:05:00.000-07:00

HEINÄKUU

Havun ja varpujen sulattamossa

käyskennellessä

paahtuvan viljan raavittavana

ovat askelet lähempänä maata

kuin koskaan

Saran varrella

aamukasteisista heinistä

jäävät pisarat sandaaleihin

kun tukassa paahtaa aurinko

jalkojen viiletessä

Hyppy yli hyönteisten

elävöittämän veden

helmoja nostaen

Harppaavan jalan alla vilahtaa oja

Puut huokuvat kuumaa päivää

liikkumattomia oksistoja

ELOKUU

Päivä huokuu lämpönä

tummenevassa illassa

Elokuun yössä laulamme viinille

ja kuutamolle

Makkarat kärisevät hiilloksella,

perunanyytit ja vihannesvartaat

Pihvien tuoksu tekee nälän kaikkille

Kääntelen niitä ja havahdun ajatuksistani

Mitä turhaan sytyttäisin paperilyhdyt

pensasaitani oksille

Miten yksinäistä onkaan

avata viinipullo

Toivon ystävien keskustelevan

puutarhassani

Tuota kaikkea mietin

ulkogrillin hehkuessa ja

nostaessani viinilasin yksin itse

Skoolaan kuulle!

Syksyn alkavassa tuoksussa

jo täydessä pimeydessä

Kun kukaan

ei poikennutkaan puutarhaani

SYYSKUU

Katseeni hivelee lehdistöjen kirkkautta

Aikainen tuulenvire muuttuu myrskysäiksi,

kirpakan tuulen tuiverrukseksi

Lehtien kellankultainen ryntäys

maata kohti ennakoi sen tulevaa mustuutta

Helmanikin lennähtävät

ilman kohotellessa hameitani

Tanssita syksy kaikki vaatteeni ilmojen teille

kuten värikkäät muuttolinnut

Niin kylven loistosi humalassa!

LOKAKUU

Tihkusateessa

jokin lentää puusta puuhun

Siipien havina kantautu sinne,

missä kaikki on menetetty

yhä uudestaan

Runkoon juuttuneen tikan

nakuttava ääni

yhä tihenevässä sateessa

Jokin lentää puusta puuhun

ja putoaa

Olen seuraillut vuoden kulkua luonnossa

2010-10-13T08:47:00.001-07:00

TAMMIKUU

Pimeän valo - tähdet tuikkivat taivaalla ja hangilla

Lumen kajo - hämäryys asuu ainaisena seuralaisena

Lupaava savu - lämpiämään laitetun saunan hämy

Kirvakka ilo - pakkasessa avannon alastomuuden kokemus

Raikastuva mieli - purevasta kylmyydestä kuumille lauteille

HELMIKUU

Kirkkaus häikäisee lumisista hangista

Pakkanen - kirskut kenkieni alla

Pakkanen - puret hieman poskiani

Pakkanen - pikkuisen vihlot sormiani

Lumitähtien luoja taivaanrannan kylmähkö valo

MAALISKUU

Laahustan loskassa saappaat vetisinä

Niistän lumiseen tumppuun

Lintujen sirputus jo rasittaa kipeitä korvia

Flunssa-aalto edelleen hyökyy päin

Päät tukossa ja ajatus lukossa

HUHTIKUU

Kuin kannusta kaataen

valoa tulvii ikkunoista

Kevätaurinko

pälyilee kirjani sivuja

Herättää mieleni

valon tulvintaan

Kuin saavista valuen

sulavettä

juoksee kadunvierillä

Sitä helisevää naurua se on

jota aurinko ajaa takaa

kuin hurjistunut leijona

Minä haluan mukaan!

TOUKOKUU

Silmu

sisältää unelman

auringonlämmöstä

Silmu

elämää täynnä

Toukokuun lämpö

herättää silmujen toiveet

laajeta ja vehreytyä

Kunnes

jonakin päivänä

lehtivihreä kurkistaa ulos

Huomaamme

huhtikuun ankeuden

kadonneen kokonaan

Kuten sateen jälkeen

vehreys ulottaa valoon

Luonto henkii

lämpöisen kauden lupausta

KESÄKUU

Tänään oli lämmin päivä
Leikkasin ruohon ja se tuoksui
Ilma sakeaa kuten hunaja
Kuljetin kottikärryillä halkoja suojaan
Alimmaisiin oli tarttunut multaa, käsissä multaa
Ihoni alkoi sekin kesältä tuoksua
Päivän viiletessä istuin puutarhatuoliin

mukavan kirjan kanssa

Tunsin eläväni
Tunsin kuin siili,
joka sai portailta maitoa juoda

2010-10-10T12:13:00.000-07:00

Minulla on taas menossa ja tekeillä uusi ja uusin blogini, jolla ei ole vielä yhtään vierailijaa. Kaikki sinne vaan kurkkimaan, mitä sieltä löytyykään ja jalat tukevasti maahan! Sen nimi on: TODELLISUUS! Klikkaa todellisuutta..-

Kämppä on sekaisin

2010-10-09T08:17:00.000-07:00

Sain pitää asuntoni, kun veljeni maksoi vuokrarästit. Vuokrasopimusta ei siis purettukaan. Tässä asustelen nyt yksinäni. Niro otti täältä hatkat kokonaan! Oli niin epävarma asumistilanne meillä. Nyt entinen maittaa taas.

Kukaan ei ole vaan siivonnut kahteen kuukauteen yhtään. Levittelen täällä vain kirjoitusvihkojani ja likaisista astioista syön. Emme tehneet vielä mitään pakkaushommia tai muuta muuton eteen. Aion kyllä itsekin lähteä täältä hittoon viimeistään jo joulukuun lopulla.

Olisiko asuntoja tiedossa? Tämä kämppä menee isoon remonttiin nääs. Jakelen myös ystävilleni vanhoja huonekalujani - monet peräisin mummulasta. Sekä antelen pois aarteitani, vanhaa roinaa kirpputoreilta.

Omenasato

2010-09-04T07:32:00.000-07:00

Naapureilla on luumupuita, kirsikkapuita ja päärynäpuita. Minulla vain Omenapuuni. Sen punaiset makeat antimet kerättiin tänään. Niron poika ja oma poikani noukkivat puun alta ja poimivat oksilta. Innoissaan halusivat tehdä omenaviiniä. Sallin sen, aikuisia he ovat. Ties vaikka Marjaisa saisi maistiaisia!

Siivouspäivä on meneillään, suursiivous. Tässä on makoiltu ja kirjoiteltu vain ilmojen viiletessä. Sara tulee huomenna ja viipyy pari viikkoa. Talo on vielä oma, mutta rahatilanne huono, mutta mitä sitä aina valittelemaan. Perunoita on paljon ja puuroaineksia, mutta käteistä vain 45. Huonoin tilanne aikoihin.

Nirokin sanoo, että pitää pistää pennitkin riviin ja laskea. Antelen tavaroita pois, mitä ylimääräistä on kertynyt. Valmistaudun muuttoon. Meillä on iso ystäväkunta ja annellaan toisillemme kaikkea. Rahatalous on meillä vain muodonvuoksi.

Yösija löytyy vaikka sieltä vanhalta kansakoululta, jonka yksi tuttava on ostanut aikoja sitten. Sinne mahtuu muuttokuormakin. Kaupunki ei vain ole sitten niin lähellä kuin tässä. Nirokin voi majoittua kanssani sinne väliaikaisesti vaikka vuodeksi!

Rahavaikeudet

2010-09-03T02:32:00.000-07:00

Vuokrarästien maksamisen jälkeen ei taaskaan jää mitään rahaa ruokaan. Siitä tämä yhdessä asuminen johtuu. Kunhan jotenkin pärjätään.

Tämä on sitä ruohonjuuritason selviytymistä, joka horjuttaa yhteiskunnan perusteita.

Rahaton talous ja runojen julkaisu ilmaiseksi on aatteeni. Autetaan niitä, jotka sitä tarvitsevat maksutta. Annetaan avun kirtää. Laitetaan vähät varat yhteen ja tehdään kaurapuuroa ja sipuliperunakeittoa.

Elämän laatu vain kohenee. Liika syöminen vain lihottaa. Se ei ole välttämättömyys. Hyvä seura on tärkeämpää. Ystävää ei jätetä. Meitä on monta.

Kun ei rahat riitä, jumala auta!

2010-08-25T08:42:00.000-07:00

Nirolla ei ole enää töitä eikä minullakaan yhtään, joten elämä käy niukaksi. Mitä niukemmaksi se käy ja mikä määrä laskuja postilaatikkoon tulee, sitä kitsaammaksi käy myös sosiaalitoimisto. Arviot siitä, millä rahalla tulee toimeen, ovat ainakin 40-vuotta vanhat.

Kohta syödään vain puuroa ja perunamuusia, mutta tänään laitoin viimeisillä rahoillani vielä pojalleni lohisoppaa. Hänellä on ensimmäinen työpaikka, mutta vain pienet tulot toistaiseksi.

Kohta en enää pysty pitämään tätä asuntoa. Talo autioituu mahdollisesti.

Minne sitten polkuni käy, en vielä osaa sanoa. Kauheasti murehtimatta kylläkin otan elämältä vastaan, jos sillä on jotain uutta tarjottavana. Toivon aina entistä parempaa. Jos on huonompaa aikansa, se on vain tätä elämää!

Paluu blogistaniaan!

2010-08-16T03:51:00.000-07:00

Sivuni ovat olleet kesätauolla. Heinäkuu meni tasaisesti helteitä pidellessä. Oli melkein viihtyisämpää sisätiloissa kuin rannalla. Tuulenvire puhalteli läpi taloni ja viilensi sitä, kun ulko-ovet olivat auki joskus vielä yömyöhäänkin. Puutarha rönsysi ja ruoho sai kasvaa voikukkien kera, kun kukaan ei jaksanut tehdä sille mitään siinä helteessä ja paahteessa. Nautin nyt viilenevistä säistä ja puutarhassa oleskelusta, vaikkakin etu- ja takapihani eivät ole kovin isot. Hyvät hetket ovat sitäkin isompia hyvien ystävieni kanssa ja joskus nuorisomme grillipartyihin osallistuessani.

Jopa omat puutarhajuhlat jäivät ensikesään. Hieman vietin tosin porukalla juhannusta. Oleskeltiin silloin viikonloppua toisaalla vanhalla kansakoululla. Se oli ihanan rattoisaa aikaa ja nuotio loimusi päivisin ja jopa valoisia öitä myöten. Ainoa kesälomareissuni!

Muuten olen ollut kotosalla. Niro asuu täällä edelleen varmaan jouluun ja Sara on käymässä pitkästä aikaa muutaman yön. Toivuttuani heinä-elokuun kasvojen kolmoishermosärystä, josta on jäänyt jäljelle ikävä huimaus, olen kirjoitellut paljon. Nyt alan hengen tuotteitani laittaa blogistaniaankin. Varsinaiset sivuni niille ovat:

Matka menneisyyteen - historiallista romantiikkaa

Perhonen - esoteeristä fantasiaa

Arvoitus - filosofisempaa pohdintaa yleensä

Kosmoskynä - ihmissielun "syviä vesiä"

Tämä Majatalo sisältää enemmänkin omia kuulumisia ja kannanottoja yleisiin asioihin yhteiskunnassa. Tervetuloa toisillekin sivuilleni. Klikkaa sen blogini nimeä tässä tekstissä, jolle haluat päästä, jos haluat vierailla niissäkin! Kesäisin terveisin! Marjaisa

Majatalon tauko - muualla aktiivisempaa!

2010-06-20T03:01:00.000-07:00

En ole kokonaan tauolla. Blogistaniaan kirjoitan edelleen. Majatalon elämä on kesänviettoa ja puutarhajuhlia ja sadepäivien kirjanlukua tai blogien. Koska aloitin vähän aika sitten uuden blogin ja Majatalo-blogilla on ollut koko kevään hiljaista, jätän sen omalle kesälomatauolle. Ulkoilua tulee olemaan minulla paljon, aina kun sää ja vedet sallivat.

Kosmoskynä -blogini on myös kesätauolla ainakin. Turhauduin siihen, että vaikka tilastoissa lukijoita sille oli, niin ei juuri kukaan jättänyt kommenttia. Siksi se odottelee nyt blogi-identiteettinsä paljastavia uusia ystäviä. Vanhoja tekstejäni ja syvämietteitäni saa toki lueskella, mutta jätähän puumerkkisi kaikille blogeilleni, jos ne pidempään kiinnostavat.

Matka menneisyyteen on aika uusi blogini. Historia kiehtoo minua ja sukellan menneeseen yhä syvemmälle. En aina runoile siellä, vaan mietin kansan - ei merkkihenkilöiden - arkista elämää ja entisten katoamassa olevien sanojen ja roolien aitoa sisältöä. Aloitin lähihistoriasta, mutta julkaisen kirjoituksia myös vanhoista perinteistä. Joskus proosarunoina, joskus lyhytproosana ja joskus jatkokertomuksina.

Perhonen lentelee edelleen hetkien saatossa ja kuvailee toisia ulottuvuuksia. Tämä blogi on esteettistä esoteriaa edelleen. Jollet ole vielä siellä poikennut, vieraile ja viehety sen kauneuteen myös teksteissä.

Vanhin blogeistani on Arvoitus. Sieltä jäävät kokonaan runot pois ja parhaillaan siellä mietin ruumista, sielua ja samaistumista. Joskus osallistun myös pakinaperjantaihin. Muutoin kyseenalaistan asioita ja elämäfilosofioita valotan uudelta(?) näkökannalta. Olen kulkenut monen uskonnon kautta elämässäni ja uskoni on yhä heikompi, muttei logiikkani. Joskus voi sekin tietenkin pettää, rajansa kaikilla. Haluan virittää keskustelua kommentteihin. Vastaan niistä jokaiseen ja tulen myös vastavierailulle. Joten tervetuloa vierailemaan myös muilla sivuillani. Majatalossa on nyt syksyyn asti hiljaista.

Metsä tulee luokseni

2010-06-03T10:22:00.000-07:00

Kuuntelin mustarastasta eilen, ja tänään istui pihapuussa tuttu ääni. Karhu tästä vielä puuttuisi!

Kettu saattaa livahtaa tien yli rusakko edellään - olen nähnyt useamman kerran. Pääskyset lentelevät illan viiletessä hyttysten perässä matalalta. Vaan nyt TV tuossa räyhää. Menempä jälleen pihalle katsomaan tuulessa taipuvia koivuja. Olen kuin puu, joka sallii tuulen puhaltaa silloin kun haluaa - elämän itse. Näitä mietin juuri ulkona. Miksi olla sille vastahankainen, vainka pääsen vain pihaan, en enää syvälle metsään. Miksi lisätä taakkaani katkeruudella?

Nyt puhaltaa tuuli niin kovaa varmaan koko kesän, että laitan blogistanian sivujani tauolle, Majatalon ja Kosmoskynan. Tuskin mitään uutta tapahtuu tai sen oudompaa kuin muillakaan. Niron kanssa asustellaan ja Saraa matkustamme joskus tapaamaan. Käyn kuntoutuksessa , mutta myös rannalla ja vilvoittelen vedessä. Hoidan vain puutarhaani, ei juuri muuta.

Jos kaipaat Marjaisan juttuja, päivitän joskus Arvoitusta ja Perhosta sekä uutta blogia: Matka menneisyyteen. Kurkkaa sinne tuosta nimestä - klikkaahan!

Tyhjyyden täyttämistä

2010-05-30T10:51:00.001-07:00

Suruaika saapui. Sara muutti pois "paritalostamme". Kun sanoimme äsken näkemiin, totesimme, että asumusero alkoi 16 vuotisen vierelläni asustelun jälkeen. Yksinäisyys iski syvemmin.

Mistä sisäinen yksinoloni johtunee? Elämän luonteesta. Olen kohdannut, millainen illuusio todellisuudesta on havaintomaailmani kupla. Luulen niin olevan jokaisella. Vastaani valikoituu vain pieni palanen olevaa.

Joku on yksinäinen parisuhteessa, toinen metsäjärvellä erakkona. Näin väitetään. Päiväni kuluvat pinnallisessa sosiaalisuudessa, mutta kukaan ei viivy luonani koko tämän elon. Vaikka keskustelen useinkin syvällisistä aiheista, jään itse salaan sisälleni. Siksi tämä majatalo-blogini. Vaikka kuka asuisi toisen kanssa, hän lienee vain vierailija toisen elämässä. Vaikka kuluisi yhdessä 20-40 vuotta, ihminen on oman mielensä reunalla hioutuessaan toista vasten.

Rakas ystävättäreni muutti kauas, vaikka toki tapaamme. Asuimme samassa talossa, mutta kuinka tuntemattomaksi jäimme toisiltamme kuitenkin. Vaikka sitä luulee hyvin tuntevansa toisen 16 vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen, koen jääneeni enimmäkseen tuntemattomaksi? Vieraanvarainen, ystävällinen ja kaunis nainen on kuitenkin minusta kuin luettu kirja, mutta se oli vain henkilöhistoria. Mitä hän - tai minä - sisälläni koin, tunsin, mietin, oli tuntematonta. Onko niin aina? Vastaa elämä!

Omistan tämänpäiväisen kirjoitukseni Saralle. Osallistun tällä myös Pakinaperjantain aiheeseen.

PIHALLA :)

2010-05-12T11:17:00.000-07:00

Vaikka olen niitä mitä metsissä kasvaa, en pääse tänä keväänä lähimetsiin, suolle ja järvelle. Suot alkavat aivan asuntoni laidasta ja kapeaa metsäkaistaletta pitkin pääsisi nopeasti aarnimetsään asti tähyilemään liito-oravia. Se on kuulemma tänä keväänä täynänsä sinivuokkoja! Metsärantaankin kaipaisin, mutta...

Vaivaa on ja olin siis pihalla, mutta ei huolta:) Vaikka olin koko päivän ulkona, vaan raikastuin, piristyin ja vehreydyin sisäisesti itsekin. Huomasin miten hetki hetkeltä puu viheriöi yhä enemmän ja silmut paisuivat pensaissa. Kuusi vierastakin käväisi päivän mittaan - , yksi heistä alkoi matonpesun ja puhdasta jälkeä tuli. Nyt on tyytyväinen olo.

Olen kiinnostunut laittamaan puutarhurin kanssa pihaani, erään ystäväni. Korvaan hänelle vaivan. Haluaisin pihaa enemmän hyötykäyttöön. Takapihalle paahtaa niin, että siinä kuulemma kasvaisivat tomaatit ja pikkupaprikatkin. Yrttien taimet siirsin jo ulos aurinkoon ja yölle alttiiksi, mutten vielä istuttanut. Kohtuullisesti voin taas jotain töitäkin jo tehdä, mutten kovin pitkään ja raskaasti.

Niron kanssa lähdemme puutarhamyymälöihin katsastelemaan makeampia kirsikkapuita ja satoisampia luumupuita kuin isossa pihassa. Siellä päärynät ovat kyllä satoisia joka vuonna. Puulaatoitus pitää myös vaihtaa kivilaattoihin ja vaihtaa tilavampaan paikkaan. Seuraamme liittyy usein nuorisoakin ja istumatilaa tarvitaan grillin kuumetessa.

Minulla on jokin tulevaisuuteen suuntautumiskausi. Suunnittelen uutta sisustusta ja pihaa, vaikka tämä majoitus vie paljon aikaani seurusteluun. Tosin useinmiten se on hyvin antoisaa samanhenkisten ihmisten kanssa!

Puutarhan hoitoa syvällisemmin

2010-05-08T09:39:00.000-07:00

Kiirettä on pitänyt. Majatalossa on uusi asukas, Niro. Syvälliset pohdinnat jatkuvat. Buddhalaisuudesta puhutaan paljon ja ihmiselämästä muutenkin. Läsnäolo on keskeisimpiä teemoja. Huumorikin kukkii ja laulelmat täydentävät hiljaisuutta. Niro viipyy näillä näkymin kesän yli. Laitamme yhdessä puutarhaakin.

Aikanaan otin paljon kantaa yhteiskunnallisiiin asioihin. Nykyään tajuan, miten oman alueen hoitaminen on myös kuin puutarhan hoitoa. TV:stä seuraan vain yleisluonteisesti enää maailman tapahtumia. Tärkeää on olla surematta sitä, mihin ei voi vaikuttaa, ja tehdä parhaansa sille, mikä on lähipiiri. Jokainen vastaantuleva on kärsinyt lähimmäinen. Elämä ei hymyile koko ajan kellekään, vaikka jotkut niin luulevat - siis että jollain olisi asiat paljon paremmin. Murehtimisen määrästä se riippuu, tajunnan sisällöstä, ei vastoinkäymisten määrästä.

Kun on kevät, voi avun antaa myös kasveille. Ne tuottavat aikanaan iloa katsojille, jotka haluavat hiljaisuuden majatalon vastapainoksi vaihtelua aisteilleen. Tyhjyyteen tuijottaminen ja ajattelunvirran keskeyttäminen ei yksin riitä sisäiseen rauhaan. Rauhaa on myös levollinen - tai miksei vilkaskin - luonnosta nauttiminen.

Mikään luostarilaitos tämä ei ole. Vappua juhlimme railakkaasti tavoistani poiketen ja isolla porukalla. Tosin parhaimmat keskustelut syntyvät viinilasin ääressä sitä hyvin kohtuullisesti nauttien, mutta joskus on myös ilon ja välittömyyden aika. Emme harrasta myöskään niuhotusta, vaikka puutarhajuhlamme ovat usein alkoholittomia.

Keskustelemme uskonnoista vakavasti niihin paneutuen, mutta emme noudata mitään tiettyä oppijärjestelmää. Itse kyseenalaistan vähän kaikkea. Enkä ole käytännöllisyydestä irti. Tänään siivosin vaatehuoneeni ja Niro laittoi ruokaa. Illalla haluamme kurkistaa aivan erilaiseen maailmaan ja katsomme Easy Rider -filmin TV:stä. Meillä on usein nautinnollisia yhteisiä elokuvailtoja.

Suunnittelen pihojani uudelleen. Sisustus on sisätiloissakin kesken. Vaatii vielä paljon työtä saada kaikki kuntoon.

Marjaisa itse

2010-04-05T09:57:00.000-07:00

Olen kertonut elämänkulustani, mutten itsestäni. Siihen onkin hieman vaikeaa löytää sanoja. Muut kyllä ovat toisistaan sanomassa paljon, mutta harvemmin minä muodossa. Yritin tehdä sen runona, joka on vahvempi lajini kuin vuodatustapa. Mutta ensin kerron, että pidän nimestäni. Marja on vähäpätöinen kuin metsän marjat , mutta antaa mahdollisuuden olla vaikkapa lakkamaisen äidillinen, muikean vadelman asiallinen, näsiän teräväsanainen, mansikan miellyttävä, mustikan murtsi - siis vaihteleva. Mutta haluan syvemmälle kuin olotilani tuulahduksiin.

MINÄ SÄILYN -runo

Kokemisen tuuli kiskoo minut juurineen maasta

Niin irtoan välillä menneisyydestäni,

enkä enää koe itseäni vain yhden elämän henkilöksi.

Olen silloin oma valoni, vaikka en kilpaile auringon kanssa.

Elämän tyhjyydestä nousen loistamaan,

kokemisen välittömissä tuulissa tunnen itseni.

Luulin olevani marjaisa,

joinain päivinä lakka, vadelma, mustikka tai näsiä.

Mutta sisältäni löysin pohjimmaisen itseni,

olevan, kokevan, nukkuvan.

En tiedä saako vanheneminen minut

haurastumaan vai terästymään.

Kun kohtaan kuoleman, jatkunko?

Kokemisen tuulet virtaavat ylitseni.

Minä säilyn

Joskus kerron enemmän ja ehkä löydänkin. Runosta välittyy henkinen asenteeni olemassaolooni, vaikka en ole sen suhteen muusta varma kuin että olen älyllinen kokeva olemassaoleva jokin -! En ole kovin paljoa päässyt katsomaan kuoleman taakse, vaikka vainajia joskus tapaankin. Samoin minulla on muistoja elämääni (täällä maan päällä) edeltävistä ajoista. On niin vaikea luottaa sittenkin, kun en tukeudu mihinkään -ismiin. Zen on käytännöllinen läsnäolemisen taito, jonka tavoitan. Siinä on sitä jotain, mutta siitä tarkemmin myöhemmin. Tiedän kokemuksellisesti sen toimivan. En ole saavuttanut sitä meditaatiolla vaan niin koen vain läpitunkemattoman tyhjyyden. Silti itse jään olemassa olevaksi, vaikken tämän enempää pysty "kääntymään" itseäni katsomaan.

Sisustusvinkkejä vastaanotetaan

2010-03-29T09:39:00.000-07:00

Olen päättänyt sisustaa uudestaan, mutta keittiö on siroine sohvakalusteineen niin kodikas, että pidän tuon isohkon huoneen sellaisena kuin se on, hyvin vanhanaikaisena. Murtin ja Hirun pyydän entisen yhteisen asuntomme loppusiivoukseen. Pääsiäisen käytän suunnitteluun. Oma makuni ei ole aina kovin nykyaikainen. Ensi viikolla tulee ystäväni Mira toteuttamaan kanssani suunnitelmat. Hän yöpyy tietenkin majatalossani muutaman yön samalla ja aiomme myös viettää mukavia illanistujaisia keskenämme.

Laitan valokuvia sitten tänne asuntoni sisustuksesta, kun saan kaiken valmiiksi. Pieniä koriste-elementtejä minulla on ennestään kaiken varalta säästössä ja kerättynä, mutta isommat linjaukset puuttuvat. Keltainen valtava puolipyöreän muotoinen "divaanini" alkaa makuuhuoneessani vedellä viimeisiä kohta makuupaikaksi liikaa ratkenneena. Sen sain joskus avustuksena uskovaiselta ystävältäni, joka sääli silloisen sohvakalustoni kuntoa. Oma nojatuolini oli varsin paljon kissani raapaleissa. Kissa ei ole enää hengissä - se oli minulla 17 vuotta, valkoinen Maisu. Se kalusto on jo kaatopaikalla ja se tilalle tullut divaaniksi aukeava sohva mennyt huonoon kuntoon. Täytyy myös heittää pois makuuhuoneen pyöreä keltainen pöytä. Seinät voisi tapetoida ja vaihtaa koko huoneeni väriä. Jouduinkohan syömään unilääkkeitä tuon liian keltaisuuden vuoksi.

Olohuone uusiutuu myös, kun iso katajainen ruokapöytä lähtee sieltä uuteen kotiin Hirun luokse. Se oli sen huoneen keskipiste erikoisuudessaan. Vanha kaverini puuseppä oli sen tehnyt 4 valtavasta vanhasta katajasta, joista hän sai sorvauttua siihen jalatkin, muutten se on käppyräpuun paloista hyvin tyylikkäästi koottu. Olohuone on aina omassa henkilökohtaisessa käytössäni vain ja saan siellä levitellä papereitani oviverhojen takana. Se onkin iso tila ja siellä on valkoiset vanhanaikaisen tapaiset tapetit. Olohuoneeseen jää vain harmaa lähes antiikkinen sohva, joka ei aikoinaan mahtunut ulko-ovesta sisään, vaan piti nostaa isoimman ikkunan kautta olohuoneeseen. Muut tilat jäävät ennelleen toistaiseksi, vaikka kylpyhuoneen suihkuverho avaruuskuvineen alkaa jo kyllästyttää. Mistä saisi vaaleanpunaisen suihkuverhon, joka muistuttaisi poreilevaa rosekuohuviiniä. Sellainen olisi paikallaan ammeen viereen.

Masentuminen

2010-03-25T12:17:00.000-07:00

Yhä istun sängyllä jalat ristissä,

tuijotan tyhjin silmin kattoon

Muistot, kuin sinimarmaa usva, nousevat

Ulkona puiden huoku, marraskuuni keskellä kevättä

Toverina tämä kolea huone

Sisarina viluiset tähdet

Ja synkkenevien puiden syksy

Niistä kylmä omena putooaa sängylleni,

kun tuijotan ulos pimeyteen,

ja antaa yön haukata

Alituiseen vieras,

kuten kylmyyteen sammuva tähti

Piti osallistua tällä Runotorstai - haaasteeseen. Yksi runo siis tällekin blogilleni.

Linjausta sivuillani:

2010-03-23T05:02:00.000-07:00

Toiset blogini ovat kummallisia. Niiltä katoaa lukijoita, joten olen mennyt kirjoituksissani liian pitkälle mystiikkaan. Arvoitus on ollut hetken tasaisempi ja maanläheisempi, mutta sitten sitä ei luetakaan. Tämä Majatalo ei ole herättänyt ihmeemmin lukuhaluja kävijöissä. Kaikilla blogeillani lukijat eivät yleensä jätä viestejä, vaikka kävijöitä on. Olen varmaan ollut itse niin passiiivinen toisten sivuilla käymisessä. Kesällä oli paljon kävijöitä, mutta sitten tuli minulle lähes 1/2 vuoden tauko blogi-harrastuksesstani. Olenkin päättänyt:

Kosmoskynä palaa taas pohtimaan ihmiselämää sinänsä. Alan siellä tunnevuodatuksen, en henkilökohtaisen, vaikkakin laitan sinne proosarunoja, jotkut uudestaan, sillä niillä aikoinaan ei ollut paljoa lukijoita. Olen tehnyt niitä uusia joka tunteelle omansa.

Arvoitus vie taas arvoituksellisille poluille! Pohtivampi sävy voisi olla paikallaan, ei runoja lainkaan.

Perhonen jatkaa esoteerisillä linjoilla. Alan siellä jatkokertomuksen, joka on fantasiaa.

Majatalossa mietin omaa elämänpiiriäni ja arjen asioita, jotka elämääni täyttävät.

Viikonloppunani

2010-03-13T10:30:00.000-08:00

Kylläpä on kummallisen tuntuista, kun ihmiset nyt vain pistäytyvät luonani kuka milloinkin, mutta eivät jääkään pitemmäksi aikaa. Hiru haki tavaransa omaa yksiöönsä, samoin Murti nouti viimeisiä kamppeitaan täältä. Poikani poikkesi armeijan lomalta. Lisäksi kävi kuntoutuspaikkani ohjaaja asioillaan. Tosin eilen yksi naisystävä istui pitkää iltaa ja toinen tulee huomenna. Majatalo muuttuu vierastuvaksi.

Käyn tosiaan Kaarisillassa 3 päivänä viikossa säännöllisesti taas ja muulloin tapaan ystäviäni. Tämä koneella istuminen on varsinainen harrastukseni. Kaarisillan touhut käyvät työstä. Niistä olen jo kertonutkin. Ne antavat aikaani sopivan viikkorytmin ja ylläpitävät säännöllistä päivärytmiä myös. Muutoin olisinkin illlanvirkku ja aamuntorkku. Silloin yöt venyvät pitkälle kirjoitusten parissa ja nukun pitkin päivää. Luovuus kukkii, mutta itseasiassa pidän tätä parempana.

Miksi majoitan ihmisiä? Olen vilkas ja seurallinen luonne. Hyviä ominaisuuksiani ovat myös joustavuus, sallivuus ja ihmisten tajuaminen. No, huonojakin on, niistä ehkä toisten :) Onneksi ette voi nähdä sieltä kaikkia villakoiria joita täällä asustaa ja kirjoituspöytäni kaaosta tiskipöydästä puhumattakaan. Onneksi "pojat" pitivät sen hyvässä järjestyksessä enimmäkseen. Nyt toisaalta pitää tehdä kaikki itse ja maksaa koko vuokra. Mutta tästä toisten auttamisesta: Skorpionina olen uskollinen ystävä, jonka puoleen voi hädässä kääntyä. Kaksostakin löytyy horoskoopista ja löydän myös luonteestani sosiaalisuutta ja keskustelujen arvostamista. Lisäksi on paljon Jousimiestä, syvällisiä pohdintoja, ja Vaakaakin, taiteellisuutta. Kauris nousussa kuvastaa sulkeutuneisuutta ja vastoinkäymisiä elämässä ( Saturnus askendentilla). Tosin en edes usko kovasti astrologiaan, vaan käytän sitä eräänlaisena persoonallisuusteoriana vain. Ei se voi oikeasti millekään tähtitieteelle perustua, mille lie? Tähtikuviot muodostuvat auringoista, jotka ovat milloin milläkin valtavalla etäisyydellä toisistaan, vain niiden muoto on illuusio maasta katsottuna.

Nyt harhailen tänään asioissani liikaa toisesta toiseen, joten lopetan ja alan katsoa kauhuleffaa. Minä en pienestä säpsähdä!

Hiljainen ilta

2010-03-06T11:48:00.000-08:00

Tänään on hiljaista "majatalossani". Murti on muuttanut omilleen ja Hirukin on löytänyt jo asunnon, muuttaa parin viikon päästä. Viimeisen vuoden aikana täällä on asunut 3 miestä, yhtäaikaa ja erikseenkin. Tarjoan ystävilleni yösijankin, koska minulla on paljon tilaa. Varsinkin nyt kun poikani muutti elokuussa myös omaan asuntoon. Vierailijoitakin käväisee. Seuraavaksi odotan Los Angelesista pariskuntaa pitkälle, noin kuukauden vierailulle ainakin. Toissavuonna täällä asui yksi ystäväni asunnoton poika yli puolivuotta, oikein kiva kaveri. Siksi kutsunkin kotiani majataloksi.

Tulijoita olisi enemmänkin, mutta en ala suhteeseen muiden asukkaiden kanssa, vaikka nautin kyllä seurasta. Keittiöni on ollutkin tapahtumien ja keskusteluiden kiintopiste. Sinne olen kalustanutkin vanhan sohvan nojatuoleineen ja pöytineen. Siellä filosofoidaan usein, sävelletään ja sanoitetaan, kerrotaan tapauksia omista elämänkokemuksista. Keittiö on hyvin tunnelmainen paikka tässä asunnossa ja hyvin kodikas. Vieraatkin jäävät siihen pannukahvia ja uunipullaa odotellessaan. Ja tietenkin hyviä keskustelua. Köyhä ystävätär käy mielellään tekemässä joskus suursiivouksen puolestani pientä korvausta vastaan. Elämäni olisi helppoa ilman sairastelua.

Runoja tupsahtelee paperille

2010-03-02T11:36:00.000-08:00

Taas sairaus kaatoi minut viikoiksi petiin, mutta heti kun kynnelle kykenin, alkoi luomisvoima tulvehtia kauttani. Hiru säveltelee keittiössä Pienen pojan aarre -runoani lauluksi. Meillä on jo 40 yhteistä laulua ja hänellä on ennestään toiset saman verran omia. 3 levyä on jo ja 8 uutta tulossa.

Muilla blogeillani tapaa runojani usein. Eri blogeillani on hieman eri tyylisiä. Niihin pääsee tuosta oikealta klikkaamalla. Kevään kirjoituskilpailuun suunnittelin taas osallistuvani. En ole voittanut yhtään kertaa mitään, kerran saanut kunniamaininnan. Kilpailuissa täytyisi olla jonkinlainen teemallinen kooste runoja. No, niitä on sisällöllisesti niin laidasta laitaan. 400 runoa ja sanoitusta löytyy vihoistani yhteensä. Novellejakin syntyy useita. Teen yhtä aikaa kahta novellikokoelmaa nyt. Toinen on aistillinen ja toinen mystinen. 12 kirjoitelmaa odottaa puhtaaksikirjoittamista ja aiheita on vielä puolitusinaa toteuttamatta paperille. Aikoinaan Atlantis-lehdessä julkaistiin sci-fi -novellejani, mutta lähinnä kuvitin tuota lehteä. Yhden kirjan olen jo julkaissut. Se ei ollut mielikuvitusta, vaan täyttä asiaa taiteilijoiden elämästä ja uran alusta. Löytyy vieläkin kirjastoista ja on lainaustilastojen kärjessä, väitti yksi kirjastonhoitajakin. Se on jo 15-vuotta vanha teos.

Luovuudessa koen olevani kuin luojan kanava. Sanotaankin, että luovuus on "lahja". Koen tuon osuvaksi ilmaisuksi käsitteenä. Melkein joka runon jälkeen voisin sanoa kiitos vaan, että tulit siihen paperilleni, tarina tai runo. En aina ollenkaan tavoita assosiaatioketjuja ajatuksissani, joita kautta ne tulevat. Kuitenkin huomaan harkitsevani hyvin nopeasti joka sanan: kirjoitanko vaikkapa tukka vai hiukset. Joskus ideat hautuvat vuosia, ennen kuin muuttuvat lähes kuvallisesta muodosta sanojen virraksi. Silti ihmettelen sainko ihan itse muka aikaan tällaista tai tuollaista. Aivan kuin jollain isommalla luovalla taholla olisi sormensa pelissä, kun kynäni sauhuaa.

Useinmiten en keksi mitään ja jos yritän, ei mieleen tule yhtään asiaa tai sanaa. Mutta kun ensimmäiset sanat saan kirjoitettua paperille, tulva alkaa. Sitten pikemminkin vain seurailen, mitä ihmeellisyyksiä tuli tuotettua. Itse asiassa nautin siitä. Mutta leikkiikö joku näkymätön taho kanssani, että itse muka osaan? Tosiaan , jos yritän ja vain haluan kirjoittaa, ei mitään synnykkään, ennen kuin luovuuden puro alkaa kuin itsestään solista ja joskus kuohuu vuolaana kuin koski. Saatankin tehdä silloin 5-6 runoa kerralla. Kirjoitan aina käsin.

Laulujen rustailua

2010-02-03T11:11:00.000-08:00

Teimme Hirun kanssa kymmenisen uutta laulua, muokkasimme ne runoistani. Tangoa, romanttista laulelmaa ja bluesin sointuja. Aikanaan teemme jonkinlaisen ainakin välttävän nauhoituksenkin ja sitten voin laittaa niitä blogeillenikin. Syntyi mm. menopaussiblues ja vaihdevuosirock sekä talkkarin talvilaulu että oodi alkoholistin vaimon laulettavaksi. Siinä sanat alkavat näin:

Mä tahdon olla sun kossu,

sun kaljatuoppi jos olla saan,

niin mua naukkaile pikkuhiljaa...etc.

Nyt emme saaneet aikaan mitään kovin syvällistä - vaihteeksi. Huumori väritti väsyneitä päiviämme. Oman tautini oireiluun olen kyllästynyt. Se rajoittaa elämääni - raju huimaus, joten on parempi istuksia nyt, jutella ja rentoutua. Ilman kovaa lääkitystä sydämeni ei jaksa ja huikeat verenpaineluvut rikkovat kohta aivoni. Tulevaisuudelleni en anna kuitenkaan toista vaihtoehtoa, kuin nousu ylöspäin. Toivottavasti se ei jää vain toiveeksi. Ihastuttavat runsaslumiset metsät ja suo ovat jääneet koluamatta, vaikka niille pääsisi suoraan pihasta. Viime kesästä lähtien en ole käynyt järvelläkään. Hittolainen!

Oman asunnon seinät ovat liiankin tutut enkä pysty aivan säännöllisesti käymään kuntoutuksessakaan vanhasta vaivastani. Onneksi minulla on täällä seurana Hiru enimmäkseen ja Murtikin aika paljon. Seinänaapuriin asti pääsen vanhan ystäväni "Saran" luo. En ole eristyksissä taudin takia ja se on iso lohtu se.

Teen laulunsanoja muiden elävästä arjesta, en niinkään omastani. En jaksa kuunnella radion romanttisia lurituksia. Oikea elämä on aivan muuta. Myös runoja syntyy yhtenään. Milloin en kirjoita uutta, puhtaaksi väännän vanhoja uuteen vihkoon. Kirjoittajapiirini on tämän kuukauden tauolla ja pohtii aikaisemmin mainitsemani kirjan julkaisua Kulttuuriklubissamme. Yritän jaksaa olla yhteydessä kustantajiin.

Hiru soittelee kitaraa tuolla. Hauska kuunnella omia juttujaan toisen laulamana. Jo pari vuotta olemme tehneet yhteistyötä. Itse en tykkää esiintyä, mutta Hiru soittelee kappaleitamme ja omiaankin aina joskus muillekin. Eivät ne näiden seinien sisälle jää. Pätkä menopaussibluesin lopuksi:

Voisin uutta miestä vokottaa,

jos joku kypsää naista haluaa.

Niin alkoi mulla nää vaihteluvuodet

ja on tunteeni jälleen niin nuoret.

Jo mun menojalka vipattaa

ja kaipaan jotain nuorekkaampaa.

Niin kaikki musiikki mut huumaa,

kun valtaa "aalto kuumaa".

Sen saa aikaan menopaussiblues,

menopaussiblu-u-es.

Kaarisillan kantamaa

2010-01-28T13:03:00.000-08:00

Kuntoudun parhaillaan vaikeasta ruumiillisesta sairaudesta maailman parhaassa päivätoimintakeskuksessa, jota kutsumme Kaarisillaksi. Olemme luoneet siitä varsinaisen lintukodon. Monipuolisuudessaan se tarjoaa valtavan hyvät mahdollisuudet myös psyykkiseen kuntoutumiseen. Vajosin pohjamutiin jäätyäni kesken urani työkyvyttömyyseläkkeelle. Kuntouttava toiminta on nostanut ja kantanut minua jo kauan. Sen ohella suuntaudun myös työalallani uudelleen. Terapiaryhmien sijaan ohjaan tällä hetkellä vain yhtä kirjoittajapiiriä, mutta olen aiemmin suunnitellut ja ohjannut monitaiteellisia luovuuden löytämis -kursseja. Luovan toiminnan ohjaus on uusi suuntautumisalani, jota haluan vielä tehdä laajemminkin. Jos siirryn vielä kokonaan takaisin työelämään, alan myös kouluttaa ryhmänohjaajia. Se on varsinainen ammatillinen erikoistumiskoulutukseni.

Uusi fyysinen sairaus koetteli minua syksyllä, siksi en ollut kovin aktiivinen blogistaniassa. Alan toipua sekä siitä että myös masennuksesta. Yllättävän kauan se kestää, mutta kolmen vuoden vakavoitunut elämänhaluttomuus pääsi pahaksi vaivaksi pari vuotta sitten. Koin elämäni aivan tyhjäksi ja hyödyttömäksi. Eläkkeelle jääminen, vaikkakin toistaiseksi, "nykäisi maton altani".

Tein suunnan muutoksen: toiminnallisuus, osallistuminen ja sosiaalisuus. Upea Kaarisilta, toinen kotini, on taitavien työntekijöiden luoma elämäntyö. Se on antanut minulle paljon. Opiskelen siellä italiaa, parantelen englantia, maalaan, kirjoitan, keskustelen vakavia yksityisasioita, harjoitan kädentöitä, kuljen metsässä muidenkin kera jo. Paljon muutakin siellä voisi tehdä, mutta tämän ohjelman olen valinnut itselleni 3 päivänä viikossa. Asun yhteisössä ja käyn yhteisössä. Yksityinen elämäni muuttui kuntoutuspaikan myötä vilkkaaksi. Muulloin tapaan ystäviäni.

"Kaarisillan kantamaa" on projektinimi kulttuuriklubillemme Duurissa ja mollissa. Nykyiseen projektiin kuuluu yhteisen levyn julkistaminen, koottujen runojemme julkaiseminen ja taidenäyttelyn pitäminen. Meiltä on pyydetty myös runo- ja lauluiltoja. Valtavan innostavaa. Olemme hyvin tuotteliaita taiteellisesti monetkin Kaarisillassa, vaikka se ei varsinaisesti ole mikään outsider's art -paikka. En vieläkään kiitä luojaani olemassaolostani, mutta tieni viemisestä Kaarisiltaan kuitenkin aina.

Kaikki kaapista ulos

2010-01-24T12:57:00.000-08:00

Muilla sivuillani aletaan jo epäillä luonko pelkkiä tuulentupia? Ystäväni toivovat minulta kirjoituksia konkreettisesta elämästäni, eikä vain filosofointeja ja arvoituksellista luovuutta. Siispä astun esiin elämäntapahtumineni ja olosuhdepohdinnoilla, kuten blogistaniassa useimmat.

Nyt minut tavoittaa ihan arkeni keskeltä, vaikka sekin voi olla värikkäämpää, kuin oletittekaan.

Ainakin nykyään! Pitkän hiljaiselon jälkeen pidän Kadonneiden Kollien Majataloa, no hieman symboleja tällekin blogille. Yksi on poistunut, nuorin, ja kaksi miestä tullut tilalle. Saavat sijoittua aikanaan omiin uomiinsa ja toinen katto yläpuolelle. Toista kutsun Murtiksi ja toista Hiruksi. Heilläkin on yksityisyytensä sitten. Itse asiassa filosoimme tosin kaiket illat, joten Arvoitus, Kosmoskynä ja Perhonen -blogini saavat henkemme tuotteet suodattaminani heti pöytään blogistaniaan. Siksikään ei pidä ihmetellä sivujeni saamaa syvällistä sävyä.

Ehdin asua vain hetken yksin, kun poikani muutti pois kotoa. Syvällä sielussani saatan olla yksinäinen ja haahuilla blogistaniassa saadakseni itseni ilmi. Silti en kuitenkaan ole yksinasuja ollutkaan. Luomalla - ja tuomalla sen tuotteet aikaisemmille blogeilleni - tahdon vain ilmaista sisuksiani. Niiden syvyys on pohjaton, mutta muuten saatan olla aika kapea-alainen. Yleensä osaan säilyttää salaisuuksia, myös itsestäni. Jostain syystä en siitä enää välitä. Putkahdin näin kaapistani uudelle blogilleni ihan inhimillisenä persoonana. Tietyn intimiteetin tietenkin aion säilyttää. Tervetuloa uudet ja vanhat ystävät, jos tämä tällainenkin kiinnostaa!