Onko itsenäisyys riippumattomuutta? Mielestäni se voi olla myös riippuvuutta, mutta omaa tahtoa noudattaen. Myös valinnassa kenestä on riippuvainen. Muuten toisesta tulee riippakivi ja kuka sellainen haluaisi olla? Itsenäisyys on myös vakautta pysyä niissä kannoissa, jotka on kantapäänkautta oppinut. Silloin se voi tuntua itsepäisyydeltä, mikä ei väistämättä aina ole huono ominaisuus.
Usein itsenäisyys kuulostaa ihmisen kohdalla omapäisyydeltä - ailahtelevalta ja lähelleen päästämättömältä. Silloin se on mielestäni käsitetty väärin. Itsenäistä ihmistä ei kaikki ulkoiset tai mahdollisesti sisäisetkään tuulenpuuskat horjuta. Onko se silloin ei ole taipumattomuutta tai joustamattomuutta? Omasta tahdostaan saa taipua vaikka maahan saakka, muttei tahdonvastaisesti. Määrittelisinkin että itsenäinen ihminen ei toimi itseään vastaan, vai mitä?
Usein ujuttaudumme toisten ihmisten pääkopan sisään olettamuksissamme. Sitten omatunto kolkuttaa, jos emme noudata toisen tahtoa, toiveita, tarpeita. Mutta väitän, että sellainen käy luonnostaan, kun tuntee omat rajansa, halunsa, intohimonsa ym. ja arvostaa itseään. Ei toinen ole tärkeämpi toista eikä sen vähäpätöisempi ole itsekään tarpeineen ja toiveineen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti