Soppa, kakku vai puuro?

Sairastuin taas viikko sitten. Joskus pelkään tukehtuvani tähän tautiin.Tämä kohtaus tuli väärästä lääkityksestä. Allerginen reaktio johtuu kai siitä. En koskaan voi tietää, koska tulee lähdön aika.

Elämän reseptini on se, mitä itse nyt kaipaisin.

- ripaus luottamusta

- hellyyttä hyvin paljon

- läheisen läsnäoloa

- kukkurakaupalla terveyttä

- intoa elää

- vähemmän lääkäreiden touhuja,

enemmän ihmisten apua

- pelottomuutta

Ripaus luottamusta lisätään elämään itseensä. Samoin mausteeksi

hellyyttä ja lohdutusta sopivasti yhtäaikaa ammennettuna.

Läheisyys ei ole koskaan pahaksi ja sitä voi saada vain toisilta ihmisiltä.

Joskus tuntuu, että he sysäävät auttamishaluttomina kaikken avun antamisen niille, jotka virkansa puolesta sitä tunteettomasti tekeville. Silloin voin tuntea itseni täysin hylätyksi.

Terveys on kaiken muun toiminnan ja elämänedellytysten perusta, mutta elämän täytyy myös maistua jollekin. Joten nyt ei olla keittämässä soppaa eikä puuroa. Koristellaampa tämä henkilökohtainen kakkuni uskalluksen kermalla ja elämänhalun kukkasin. Itse pidän eniten kiinnostuksen, inspiraation ja oivalluksen hedelmäkakusta, mutta nyt hyvät sanat ja toivon valaminen koristaisivat sitä kauneimmin.

Lopuksi liitetään kaikki ainekset yhteen herkullisesti höystettynä pelottomuudella elämää kohtaan! Tämä herkullinen resepti antaa enemmän elämänlaatua. Se sopii niin lapsille, aikuisille kuin vanhuksillekin, mutta sitä ei voi valmistaa yksin ilman toisia ihmisiä. Siinä niksi, jos se ei elämä ei suju yksinään. Kaakun kera elämä maistuu paremmalta, eikä soppa pahene tai puuro tymmi.

Tällä jutulla osallistun tällä kertaa Pakinaperjantain haasteeseen "elämän resepti".