Tuoppi painuu heidän partakarvojensa lomaan kuin kuusenkynttilät neulasia vasten joulun alla.
Vanhuuden rappio istuksii aina unenhilpeissä baareissa.
Kuivahkot kädet tärisevät kaikkien niiden mahdollisuuksien alla,jotka valittiin väärin. He istuvat iltaisissa lähiökapakoissaan joulunalusista juhannuspäiviin asti. Miten yksinäisiä he ovatkaan harmaan siilitukan ja parranalusten poimujen alla. Miten surulliseen hahmoon neiti AIKA pukeekaan ritarinsa!
Tällä tekstillä osallistun Runotorstain haasteeseen surulliset ritarit .. eiku BAARI. No tässä nyt on kuvausta kerrakseen ja lyhyesti vaan.
Koskettava ja kuvaava, karun kaunis kuvaus surumielisyydessään, mutta pinnan alta hohtaa kuitenkin ikään kuin jotain arkea suurempaa - ajan ritarit!
VastaaPoistaNiinpä niin, kiitos Veksi!
VastaaPoistaTavoitit tunnelman. Baareissa istuu kaipaus, ikävä ja pettymys.
VastaaPoistaArleena! Kova on ikävä, oppiikohan pettymys kellumaan ja vieläkö vanhana jaksaa kaivata. Ehkä elämän pettymyksen voi huuhdella alas kurkusta.
VastaaPoistaTuonne joukkoon peikko voisi sulautua :) Tiesithän, että vanhat miehet on kaikkein viisaimpia? Ja varmaan tietävät miten elää :)
VastaaPoistaJasso, Isopeikko :)
VastaaPoista