Talo on tyhjillään. Vain minä sisällä. Jos nyt muutan remontin alta pois, minun ei tarvitse osallistua remonttikuluihin. Kangasalla on taiteilijalepokoti, kuuluisakin. Siellä muutaman kuukauden yöpyminen on tosi halpaa. Lähes kaikki Suomen taidealan edustajat ovat siellä lepäilleet. Sieltä vaan olisi tosi pitkä matka kuntoutukseen.
Itse en ole vielä virallisesti sen enempää taiteilija kuin kirjailija. Ensimmäinen kirjani ja tähän asti ainoa julkaisuni oli teos nimeltä Miten taiteilijaksi tullaan? Se oli elämäntapatutkimus aloittelevista kuvataiteilijoista Helenan kanssa. Jos jotain aihe kiinnostaa, sitä voi tiedustella kirjastojen varastosta jo.
Kirjoitan tätä nykyä yleensä päivittäin. Enimmäkseen novelleja, joskus yhä runojakin. Asiatekstejä tulee harvemmin kehiteltyä. Paljon parhaimpia piirroksia löytyy entisten Atlantis-lehtien kuvituksena.
Olen toistaiseksi jättänyt tauolle italian opiskelun. Alan taas tekemään käsitöitä ja maalaamaan Kaarisillan kuntoutuspaikasta. Kaikenlaista muutakin siellä tehdään. Pelataan, syödään, kahvitellaan, jutustellaan, rukoillaan tai ollaan rukoilematta, lauleskellaan, ulkoillaan, liikuntaa on muunkinlaista, lueskellaan omia tai toisten runoja ja kuunnellaan asiakkaiden sävellyksiä, etupäässä Hirun.
Olen saanut aikaiseksi entisten noin sadan runon lisäksi 3 vuodessa 300 runoa, 40 sanoitusta ja ennestään oli vain 12 laulun sanat. Laulut on säveltämisen alla Hirulla. Julkaisen ne joskus parina levynä. Ilmoittelen sitten siitä täällä. Novelleita on työnalla 20; + 6 valmiina; sekä muunlaista lähinnä historiallista lyhytproosaa.
Piirroksia 50 ja toiset samanverran maalauksia.Ihan vesiväreillä vaan ja peiteväreillä. Kaarisillassa tulemme pitämään ensi vuonna pari näyttelyä kirjastossa vaan. Niihin tulee muidenkin maalausryhmäläisten kuvia. Olen myös alkanut valokuvaamaan uudestaan pitkästä aikaa.
Kyllä julkaisen vielä paljon, mutta täytyy hioa kunnolla kaikki juttuni, omakustanteiden teko ei kiinnosta. Täällä blogistaniassa lukijoideni pienellä piirillä on tilaisuus ruotia ja kommentoida juttujani. Otan mielelläni palautetta vastaan kaikilta teiltä. Ettehän kopioi niitä!

Peikko aina ihailee sinun uskoasi.
VastaaPoistaAi ettei kopioitaisi, Peikko, siinä on silti joku juttu etten sitä niin paljon pelkää, muuten en julkaisisi mitään. Nimittäin runoni ovat sarjoja samoin novellini - en koskaan laita blogilleni koko sarjaa. Raakavedoksia vain jostain, en ihan valmista kamaa laita tännekään, vaan muokkauksen alla olevia. Tämä on tapa tulla tehneeksi enemmän töitä kirjoittamisen parissa.
VastaaPoista