keskiviikko, 13. lokakuuta 2010

Olen seuraillut vuoden kulkua luonnossa



TAMMIKUU

Pimeän valo - tähdet tuikkivat taivaalla ja hangilla

Lumen kajo - hämäryys asuu ainaisena seuralaisena

Lupaava savu - lämpiämään laitetun saunan hämy

Kirvakka ilo - pakkasessa avannon alastomuuden kokemus

Raikastuva mieli - purevasta kylmyydestä kuumille lauteille



HELMIKUU

Kirkkaus häikäisee lumisista hangista

Pakkanen - kirskut kenkieni alla
Pakkanen - puret hieman poskiani
Pakkanen - pikkuisen vihlot sormiani

Lumitähtien luoja taivaanrannan kylmähkö valo



MAALISKUU

Laahustan loskassa saappaat vetisinä
Niistän lumiseen tumppuun
Lintujen sirputus jo rasittaa kipeitä korvia
Flunssa-aalto edelleen hyökyy päin
Päät tukossa ja ajatus lukossa


HUHTIKUU

Kuin kannusta kaataen
valoa tulvii ikkunoista
Kevätaurinko
pälyilee kirjani sivuja
Herättää mieleni
valon tulvintaan

Kuin saavista valuen
sulavettä
juoksee kadunvierillä
Sitä helisevää naurua se on
jota aurinko ajaa takaa
kuin hurjistunut leijona

Minä haluan mukaan!


TOUKOKUU

Silmu
sisältää unelman
auringonlämmöstä
Silmu
elämää täynnä
Toukokuun lämpö
herättää silmujen toiveet
laajeta ja vehreytyä

Kunnes
jonakin päivänä
lehtivihreä kurkistaa ulos

Huomaamme
huhtikuun ankeuden
kadonneen kokonaan

Kuten sateen jälkeen
vehreys ulottaa valoon
Luonto henkii
lämpöisen kauden lupausta


KESÄKUU


Tänään oli lämmin päivä
Leikkasin ruohon ja se tuoksui
Ilma sakeaa kuten hunaja
Kuljetin kottikärryillä halkoja suojaan
Alimmaisiin oli tarttunut multaa, käsissä multaa
Ihoni alkoi sekin kesältä tuoksua
Päivän viiletessä istuin puutarhatuoliin
mukavan kirjan kanssa

Tunsin eläväni
Tunsin kuin siili,
joka sai portailta maitoa juoda

2 kommenttia:

  1. Elävästi kulkee puoli vuotta vuodenaikojen vaihtuvassa kyydissä. Osuvia kiteytymiä siellä.

    VastaaPoista