Kun ei rahat riitä, jumala auta!

Nirolla ei ole enää töitä eikä minullakaan yhtään, joten elämä käy niukaksi. Mitä niukemmaksi se käy ja mikä määrä laskuja postilaatikkoon tulee, sitä kitsaammaksi käy myös sosiaalitoimisto. Arviot siitä, millä rahalla tulee toimeen, ovat ainakin 40-vuotta vanhat.

Kohta syödään vain puuroa ja perunamuusia, mutta tänään laitoin viimeisillä rahoillani vielä pojalleni lohisoppaa. Hänellä on ensimmäinen työpaikka, mutta vain pienet tulot toistaiseksi.

Kohta en enää pysty pitämään tätä asuntoa. Talo autioituu mahdollisesti.

Minne sitten polkuni käy, en vielä osaa sanoa. Kauheasti murehtimatta kylläkin otan elämältä vastaan, jos sillä on jotain uutta tarjottavana. Toivon aina entistä parempaa. Jos on huonompaa aikansa, se on vain tätä elämää!