Mistä sisäinen yksinoloni johtunee? Elämän luonteesta. Olen kohdannut, millainen illuusio todellisuudesta on havaintomaailmani kupla. Luulen niin olevan jokaisella. Vastaani valikoituu vain pieni palanen olevaa.
Joku on yksinäinen parisuhteessa, toinen metsäjärvellä erakkona. Näin väitetään. Päiväni kuluvat pinnallisessa sosiaalisuudessa, mutta kukaan ei viivy luonani koko tämän elon. Vaikka keskustelen useinkin syvällisistä aiheista, jään itse salaan sisälleni. Siksi tämä majatalo-blogini. Vaikka kuka asuisi toisen kanssa, hän lienee vain vierailija toisen elämässä. Vaikka kuluisi yhdessä 20-40 vuotta, ihminen on oman mielensä reunalla hioutuessaan toista vasten.
Rakas ystävättäreni muutti kauas, vaikka toki tapaamme. Asuimme samassa talossa, mutta kuinka tuntemattomaksi jäimme toisiltamme kuitenkin. Vaikka sitä luulee hyvin tuntevansa toisen 16 vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen, koen jääneeni enimmäkseen tuntemattomaksi? Vieraanvarainen, ystävällinen ja kaunis nainen on kuitenkin minusta kuin luettu kirja, mutta se oli vain henkilöhistoria. Mitä hän - tai minä - sisälläni koin, tunsin, mietin, oli tuntematonta. Onko niin aina? Vastaa elämä!
Omistan tämänpäiväisen kirjoitukseni Saralle. Osallistun tällä myös Pakinaperjantain aiheeseen.
Kun aika on, ihminen kohtaa toisen ihmisen. Kun tehtävä on täytetty, ihminen poistuu luotamme. Se, tuliko tehtävä täytettyä ja mikä se oli, se ei aina heti aukea.
VastaaPoistaTässä tapauksessa, Elvi, kyseessä oli ja on ystävyys, myös kun jälleen tapaamme Saran kanssa. Ilman ehkä kohtalonomaisuutta tai sitten toisin.
VastaaPoistaOn parempi että on saanut ystävystyä ja sitten menettänyt ystävän kuin ettei koskaan olisi ystävystynyt lainkaan.
VastaaPoista(englantilaista sanontaa mukaellen: it's better to have loved and lost, than never to have loved at all)
Sinäpä hyvin sanoit. Niimpä se on ja niin haluan suhtautuakin, Kutuharju.
VastaaPoista"yksin olet sinä ihminen kaiken keskellä yksin..." Koskenniemi tai joku muu kuuluisa kirjoitti. Jospa se tiäsi.
VastaaPoistaKyllä se tiesi. Vanhoissa sanonnoissa, Isopeikko on paljon viisautta, jota en nuorena vielä tajunnut. Monet valittavat sisäistä yksinäisyyttä jopa pitkissä parisuhteissa. Ymmärrän tuon hyvin vaikken sellaisessa ole kaan.
VastaaPoista