Runoja tupsahtelee paperille

Taas sairaus kaatoi minut viikoiksi petiin, mutta heti kun kynnelle kykenin, alkoi luomisvoima tulvehtia kauttani. Hiru säveltelee keittiössä Pienen pojan aarre -runoani lauluksi. Meillä on jo 40 yhteistä laulua ja hänellä on ennestään toiset saman verran omia. 3 levyä on jo ja 8 uutta tulossa.

Muilla blogeillani tapaa runojani usein. Eri blogeillani on hieman eri tyylisiä. Niihin pääsee tuosta oikealta klikkaamalla. Kevään kirjoituskilpailuun suunnittelin taas osallistuvani. En ole voittanut yhtään kertaa mitään, kerran saanut kunniamaininnan. Kilpailuissa täytyisi olla jonkinlainen teemallinen kooste runoja. No, niitä on sisällöllisesti niin laidasta laitaan. 400 runoa ja sanoitusta löytyy vihoistani yhteensä. Novellejakin syntyy useita. Teen yhtä aikaa kahta novellikokoelmaa nyt. Toinen on aistillinen ja toinen mystinen. 12 kirjoitelmaa odottaa puhtaaksikirjoittamista ja aiheita on vielä puolitusinaa toteuttamatta paperille. Aikoinaan Atlantis-lehdessä julkaistiin sci-fi -novellejani, mutta lähinnä kuvitin tuota lehteä. Yhden kirjan olen jo julkaissut. Se ei ollut mielikuvitusta, vaan täyttä asiaa taiteilijoiden elämästä ja uran alusta. Löytyy vieläkin kirjastoista ja on lainaustilastojen kärjessä, väitti yksi kirjastonhoitajakin. Se on jo 15-vuotta vanha teos.

Luovuudessa koen olevani kuin luojan kanava. Sanotaankin, että luovuus on "lahja". Koen tuon osuvaksi ilmaisuksi käsitteenä. Melkein joka runon jälkeen voisin sanoa kiitos vaan, että tulit siihen paperilleni, tarina tai runo. En aina ollenkaan tavoita assosiaatioketjuja ajatuksissani, joita kautta ne tulevat. Kuitenkin huomaan harkitsevani hyvin nopeasti joka sanan: kirjoitanko vaikkapa tukka vai hiukset. Joskus ideat hautuvat vuosia, ennen kuin muuttuvat lähes kuvallisesta muodosta sanojen virraksi. Silti ihmettelen sainko ihan itse muka aikaan tällaista tai tuollaista. Aivan kuin jollain isommalla luovalla taholla olisi sormensa pelissä, kun kynäni sauhuaa.

Useinmiten en keksi mitään ja jos yritän, ei mieleen tule yhtään asiaa tai sanaa. Mutta kun ensimmäiset sanat saan kirjoitettua paperille, tulva alkaa. Sitten pikemminkin vain seurailen, mitä ihmeellisyyksiä tuli tuotettua. Itse asiassa nautin siitä. Mutta leikkiikö joku näkymätön taho kanssani, että itse muka osaan? Tosiaan , jos yritän ja vain haluan kirjoittaa, ei mitään synnykkään, ennen kuin luovuuden puro alkaa kuin itsestään solista ja joskus kuohuu vuolaana kuin koski. Saatankin tehdä silloin 5-6 runoa kerralla. Kirjoitan aina käsin.