Nyt minut tavoittaa ihan arkeni keskeltä, vaikka sekin voi olla värikkäämpää, kuin oletittekaan.
Ainakin nykyään! Pitkän hiljaiselon jälkeen pidän Kadonneiden Kollien Majataloa, no hieman symboleja tällekin blogille. Yksi on poistunut, nuorin, ja kaksi miestä tullut tilalle. Saavat sijoittua aikanaan omiin uomiinsa ja toinen katto yläpuolelle. Toista kutsun Murtiksi ja toista Hiruksi. Heilläkin on yksityisyytensä sitten. Itse asiassa filosoimme tosin kaiket illat, joten Arvoitus, Kosmoskynä ja Perhonen -blogini saavat henkemme tuotteet suodattaminani heti pöytään blogistaniaan. Siksikään ei pidä ihmetellä sivujeni saamaa syvällistä sävyä.
Ehdin asua vain hetken yksin, kun poikani muutti pois kotoa. Syvällä sielussani saatan olla yksinäinen ja haahuilla blogistaniassa saadakseni itseni ilmi. Silti en kuitenkaan ole yksinasuja ollutkaan. Luomalla - ja tuomalla sen tuotteet aikaisemmille blogeilleni - tahdon vain ilmaista sisuksiani. Niiden syvyys on pohjaton, mutta muuten saatan olla aika kapea-alainen. Yleensä osaan säilyttää salaisuuksia, myös itsestäni. Jostain syystä en siitä enää välitä. Putkahdin näin kaapistani uudelle blogilleni ihan inhimillisenä persoonana. Tietyn intimiteetin tietenkin aion säilyttää. Tervetuloa uudet ja vanhat ystävät, jos tämä tällainenkin kiinnostaa!
Minusta kiva, et joskus liikettä ja elämää, sopivasti.
VastaaPoistaKiitos, löysit jo hieman keskentekoisen blogini. Liikettä, elämää ja kekusteluja on nyt todella niin, että pakenen sitä välillä tämän tietokoneeni ääreen. Elämän makua todella!
VastaaPoistaEn enää muista kunnolla profiilitekstiäni. Siitä on niin kauan, kun sen kirjoitin ja silloin olin taas ihan eri elämäntilanteessa kuin nyt. Joka päivähän asiat muuttuvat.
VastaaPoistaItselleni kaikki on pelkkää faktaa, mutta lukijasta asiat saattavat kuulostaa uskomattomilta. En erityisesti alleviivaa sitä, että joku asia on pelkkä mielikuvitukseni tuote ja joku toinen on konkreettinen käsin kosketeltava asia. Minun mielessäni ja kokemusmaailmassani ne ovat kaikki yhtä totta. Enkä nyt tarkoita, että olisin mikään harhainen hullu, sillä tiedostan kyllä, mikä on todellisuutta ja mikä ei, mutta haluan blogissani tuoda esiin rikkaan kokemusmaailmani. Niin kun esimerkiksi tänään ajattelin kirjoittaa tapahtumasta "Ennen" merkinnän jälkeen. Siinä oleellinen asia on vieressäni istunut pieni vaaleahiuksinen tyttö, minun tyttöni. Eikä minulla tietenkään oikeasti ole mitään pientä tyttöä, mutta siinä tilanteessa halusin kuvitella itseni vuosien päähän pieni tyttöni kainalossa.
En nyt tiedä, selvensikö tämä yhtään.
Vielä kommentistasi postaukseen "Pelkään sekoavani":
VastaaPoistaEn tiedä, haluanko herättää lukijoissa huolta. Ehkä en, koska asiat tosiaan muuttuvat joka päivä. Ei ole tavallista, että lapsuuden ja nuoruuden möröt kaatuvat päälleni kaikki yhdessä yössä. Niin vain käy joskus, kun on tarpeeksi väsynyt ja katsoo liian pelottavaa elokuvaa, joita on vuosia osannut hyvin välttää.
Kirjailijahaaveeni eivät valitettavasti kasvata mielikuvitustani. En minä kunnolla osaa kirjoittaa kuin itsestäni, eikä minulla ole tapana lisäillä blogiteksteihin mitään fiktiivistä. Niin kuin ei tuohonkaan tekstiin. Sinä iltana pelkäsin kuollakseni, mutta lopulta kuitenkin nukahdin, eikä yksikään kiiluva silmä tai pitkäsorminen käsi tullut koskemaan.
Lupaan perehtyä blogeihisi paremmalla ajalla.
Hyvä että tarkensit omaa kirjoitustyyliäsi. Todella kohtasin blogin, jota en osannut tulkita. Johtipa vierailuni pitkiin selityksiin kommentteihini. Tervetuloa vain ajan kanssa tutkailemaan minunkin blogejani, Keas. Vierailen taas joskus itsekin päiväkirjallasi, jos niin tahdot.
VastaaPoista